Maybe Possibly ✔️

Luku 22 Epäileväinen

Perjantai 24. Elokuuta

Perjantai aamun koittaessa olin hahmottanut nukkuneeni vain silmänräpäyksen ajan tai siltä se ainakin oli tuntunut. Sirius oli tosin minuakin väsyneempi ja ikuisuuden kironnut aina vain uudelleen ja uudelleen soivaa puhelintaan, johon hän oli yhden hälytyksen sijaan laittanut aina lisää ja lisää. Lopulta olin vaivaantunut nousemaan ja menemään suihkuun, koska hänen manaamisensa ei olisi kuitenkaan auttanut mitenkään tilannettamme älypuhelimen herätystä vastaan. Koko aamu oli tuntunut olevan usvan peitossa, kun olimme tavaroideni kanssa raahautuneet autoon, ja kuten olimme sopineet Sirius oli käyttänyt minut lääkärissä. En olisi voinut uskoa, että hänen pois häätäminen luotani olisi ollut niin vaikeaa, koska en todellakaan olisi halunnut ottaa häntä mukaani ja hän kovapäisesti väitti minun tarvitsevan häntä. Lopulta hän kuitenkin oli suostunut jäämään autoon ja käymään ostamassa jotakin syötävää matkaa varten.

Olin ahdistuneena suuren lääkäriaseman ovella miettinyt, olisinko kuitenkin mennyt muualle ja viettänet siellä muutaman tunnin ennen kuin Siriukselle olisin ilmoittanut, että hän voisi hakea minut. Mutta en ollut niitä ihmisiä, jotka haluaisivat rikkoa lupauksensa tai sopimuksen, joten olin jonkin aikaa itseäni kerättyäni edistynyt astumaan sisälle suureen rakennukseen, jossa minua vastassa olikin ollut useita ihmisiä. Näin jälkeenpäin asiaa miettien, en ymmärrä, mikä minua koko tilanteessa oli ahdistanut. Ehkä eniten se, etten tiedä mitä ja miten he olisivat minua tutkineet, joten olin ollut hermostunut siitä. Olin myös maininnut asiasta naiselle, joka oli ottanut minut huoneeseensa tarkistukseen, joka oli päättänyt aloittaa koko asian ensin keskustelemalla kanssani. Olin kauan miettinyt, kertoisinko edes raiskauksesta vaan kertoisinko vain epäileväni poikaystäväni pettäneeni minua, että olisiko minulla jotakin tautia. Tautia? Mitä minä edes mahdoin eniten siinä tilanteessa ajatella, että raiskaus olisi minulle aiheuttanut? Seksitaudin? Entä jos olisikin raskaana tai jotakin? Joka tapauksessa olin päätynyt ensimmäiseen vaihtoehtoon, eli totuuden kertomiseen, koska minulla ei edes ole poikaystävää, josta valehdella.

Koska nainen oli todennut minut puheideni perusteella mieleltäni järkkyneeltä, mutta muuten kunnossa olevalta, olimme selvinneet tilanteesta testeillä, kuten verikokeella ja raskaustestillä. Olin kuitenkin tullut hänen mukaansa liian myöhään käymään siellä, ja jos minulla ei olisi mitään intoa tehdä rikosilmoitusta tapahtuneesta, hän ei voisi minua pakottaa tarkempiin tutkimuksiin. Ja suoraan sanottuna en halunnut paljastella itseäni hänenkin edessä, joten olin helpottunut koko tilanteesta, että pääsimme asiasta nopeasti yli. Kun olin palannut autoon, Sirius oli osoittanut takapenkeillä olevia muovipusseja ja laatikoita, kun hän oli eksynyt johonkin ostoksille. Samalla hän oli hakenut meille kuppilalta ranskalaiset ja voileivät mukaan, joten voimme vihdoinkin aloittaa matkan maaseudulle, kotiin. Ahmiessani ranskalaisia tyytyväisenä ja heilutellessani varpaitani hänen konelaudallaan hän pyöritteli minulle unisia silmiään, hiukset lässähtäneinä osittain silmille.

''Veitkö Mudan siis Lukelle hoitoon? Kuka se Luke oikeastaan siis on?'', päätin kysyä, kun aamulla hän oli napannut koiran tavarat nopeasti kantoonsa ja kutsunut Mudan mukaansa. Koko aamu oli tuntunut olevan kauheaa sähläystä, mutta vaikka minun käyntini tohtorilla olikin kestänyt, olimme edelleen aikataulussa.

''Luke on naapuri, ei siitä sen enempää'', Sirius tuhahti ja nyrpistin nenääni, kun ranskalaisboksistani tarttui ketsuppia sormiini. Vilkaistessani uudelleen Siriusta, jonka olemus olikin muuttunut yllätäin kireäksi, päätin yrittää keksiä jonkin sellaisen puheenaiheen, että hän voisi siitä piristyä. Halusinhan minä vielä kyydin takaisin kampukselle. Kampukselle? Mihin minä oikeastaan kotimatkani jälkeen menisin? En voisi jäädä asumaan Siriukselle ikuisiksi ajoiksi.