Maybe Possibly ✔️

Luku 55 Karmallinen sivallus

Torstai 7. Syyskuuta

Päiväni uudessa ympäristössä oli kulunut nopeasti Gaian opastamana, sekä hän oli esitellyt minut työparilleni, jonka nimi olisi Kate, mukava vaaleahiuksinen nainen lyhyillä hiuksilla ja voimakkaan sävyisellä huulipunalla. Lopulta Gaia oli jättänyt minut tutustumaan työpaikkaan Katen avustuksella, kun itse oli vienyt Siriuksen muualle, kun tämä oli ärtyneenä vaan huokaillut ja seurannut meitä kolmea. Oikeastaan ajattelin, että oli ollut virhe suostua siihen, että Sirius oli tullut mukaamme. Mutta häntä oli vaikeaa estääkään, hän kun osasi muodostaa sanoja, joista ei niinkään menty miten itse haluaisi. Toisaalta Gaia oli samanlainen ja olimmekin solmineet sellaiseksi työsopimukseni, että voisin sähköpostistani onkia tiedot asioista, jotka minun tulisi tehdä ja tehdä niitä kotona. Mutta tekemäni minun tulisi tulla tulostamaan töihin ja puhumaan työasioista Katen kanssa. Pääsisin siis helpolla, ja olin oikeastaan mielissäni siitä, että saisin hoitaa työni kotona. Palkkani maksettaisiin sen mukaan, mitä kerran viikossa toisin Katen tai Gaian naaman eteen.

Käytännössä työni oli arkistoida yrityksen tietoja, mutta myös tarkistaa papereita ja ylläpitää heidän kilpailuitaan, kuten sellaista kirjoituskilpailua, johon itse olin osallistunut. Käytännössä istuin vain tietokoneen ääressä, täytin kaavakkeita, tarkistin omasta mielestäni parhaita kirjoitelmia, arkistoin tietokantaan tietoja ja järjestäisin kansioihin paperit. Sain myös Katen numeron, että voin soittaa hänelle, jos minulle tulee joitakin ongelmia, ja tietysti hän sanoi, että saisin olla vaikka joka päivä työpaikalla tekemässä samat hommat, mutta koulun takia ajattelin, että olisi parempi hoitaa ne kotona. Naurettavaa ehkä. Enemmänkin ongelmallisen ja monimutkikkaan elämäni takia halusin hoitaa kaiken kotona, jotta saisin edes pienen rytmin elämääni.

Pidin rennosti käsiäni taskuissani, joista toisessa oli puhelimeni ja toisessa avaimeni, sekä Siriukselta aiemmin nappaamani tupakka sytkärin kera. Asetin tupakan huulilleni ja sytytin sen, antaen itseni nauttia siitä. Tarkistin vielä hupparini taskusta, että olin ottanut mukaani Katen luoman paperinpalan, jossa oli nettisivut ja käyttäjätunnukset, että voisin oikeasti tehdäkin työni. Nappasin puhelimeni ja katselin Siriukselta tullutta viestiä, jossa hän pahoitteli, ettei voisi heittää minua takaisin kotiini, sillä hänelle ja Gaialle tuli 'jotakin'. Olin heittää puhelimeni maahan tupakkani kera, kun säikähdin niin kovasti, kun parkkipaikalla oleva pieni musta auto tööttäsi minulle. Kohotin katseeni autoon, josta violettipäinen neiti alkoi huitoa innoissaan kättään minulle.

''Tule, tule! Mä voin heittää sut kotiin, ja mulla on sulle lahja Samilta! Tule jo!'', Lola hihkui ja hämmentyneenä tasasin hengitykseni, asettaen tupakkani takaisin huulilleni, lähtien valumaan hänen autonsa pelkääjänpaikkaa kohden. ''Älä hyppää autoon ennen kuin olet polttanut sen, koska sun lahjasi senkin vanhus kärsii tuosta, jos poltat sen täällä'', Lola torui iloisena. Nojauduin hänen autoonsa selkäpäin ja päätin antaa itselleni anteeksi, että polttaisin tämän tupakan, vaikka samalla yritin tähyillä, mistä lahjasta Lola puhuisi. Miten Sam voisi? Miksi hän antoi minulle lahjan?

Istuutuessani autoon, takapenkillä ollut nalle oli kadonnut johonkin, ja sen tilalla oli turvavöihin köytetty kantokoppa. Räpyttelin kummastuneena silmiäni, ennen kuin annoin katseeni palata takaisin Lolaan, joka vaan hymyili leveästi minulle, peruuttaen auton parkkiruudusta, lähtien ajamaan minun kotiani kohti.

''Miten Sam voi?'', päätin kysyä. Nyt kun saisin puhua kahden Lolan kanssa, ilman, että joku keskeyttäisi meitä tai ilman, että joku Siriuksen kaltainen yrittäisi kääntää asiaa johonkin muuhun tai Gaian kaltainen ei olisi puukottamassa ketään.