Maybe Possibly ✔️

Luku 72 Pariton

Viikko 13
Maanantai 6. Marraskuuta

Sam oli heittänyt minut autollaan linja-autoasemalle, josta bussimme odottaisi. Tai oikeastaan meidän, jotka olimme ilmoittautuneet biologian kurssille jo lukuvuoden alkaessa. Olin ollut juuri ja juuri ehtimässä bussiin, joten bussin käytävälle siirtyessäni jouduin pitämään suurta laukkuani sylissäni, koska kuljettaja oli sulkenut jo tavaratilan ja kolme valvojaa istuivat edessä, luoden minuun syyllistäviä katseita. Käytävällä seistessäni olin kuitenkin erottanut violettihiuksisen tytön, joka oli noussut paikaltaan ylös, huutanut nimeäni ja huitonut minua viereensä istumaan. En ollut ajatellut, että tulevalla reissulla minulla olisi ollut yhtäkään tuttua matkassani mukana, ja olin viime yöstä asti ahdistanut itseni ajatuksillani lähes hengiltä. Olin vain voinut hokea, ettei tämä ehkä ollutkaan hyvä ajatus.Ja Siriuksen mielestä oli ollut todella huono ajatus lähteä tähän reissuun, sillä hän ei itse pääsisi varmistamaan, että olisin jollakin asteella kunnossa. Istuutuessani Lolan viereen bussissa, bussi lähti heti liikkeelle ja minä päätin vain kytkeä puhelimeni pois päältä, sillä huomasin näytöllä vilkkuvan Siriuksen nimen kerta toisensa jälkeen. Hän olisi halunnut vain estää minua lähtemästä, enkä tarkalleen tiennyt miksi tämä olisi niin paha asia. Hänen mielestään en vain olisi itsenäinen tai kykenisi huolehtimaan itsestäni, kuulemma en selväisi itseni kanssa kymmentä sekuntia peilin edessä itkemättä. Mutta minä halusin osoittaa hänelle, sekä itselleni, että olisin kykenevä tekemään omia päätöksiäni, enkä olisi ripustautunut kehenkään.
Olisin varma tästä ja valmis tähän. Tarvitsin kieltämättä aikaa myös ajatella, ja se ei helpottanut, kun olin Siriuksen tai Samin seurassa.

Bussissa oli myös muiden oppilaitosten väkeä, enkä oikeastaan tunnistanut ketään muuta kuin Lolan, joka heilutteli penkillä jalkojaan ja hymyili minulle leveästi.
''Super kivaa, että säkin päätit lähteä mukaan'', Lola hymyili minulle, minun kohauttaessani varovasti hymyillen olkapäitäni. En tosiaan tiennyt mitä odottaa, mutta kaipasin vain mahdollisuuksia ajatella ja kokeilla olla luonnonhelmassa, rauhassa. ''Onneksi koulumme tekee tällaisia mahdollisuuksia meille, tai oikeastaan paikkakuntamme mahdollistaa. Hetkonen, eikö Sam tullutkaan mukanasi?'', Lola kysyi pian toista kulmaansa kohottaen, tarkkaillen minun jokaista elettäni ja liikettäni.Laskin kädet syliini, heti kun olin tunkenut puhelimen hupparini taskuun, niin syvälle, että unohtaisin sen sinne seuraavaksi kolmeksi ja puoleksi päiväksi.
''Ei, hän vain heitti miut tänne'', hymyilin varovasti, Lolan miettien jotakin selvästi ilmeestään päätellen, mutta antoi asian olla.
''Mikä tilanne teillä on Siriuksen kanssa?'', hän kysyi minulta, selvästi kai hakien jotakin puheenaihetta, purkkapallon poksahtaessa hänen huuliensa välissä.
''Siinähän se'', vastasin nopeasti, yrittäen viestittää hänelle, etten jaksaisi puhua tällaisestä. Olimme olleet Siriuksen kanssa hyvin etäisiä, vaikka me molemmat olimmekin viettäneet vapaa-aikaamme luonani ja nukkuneet siellä. Olin itse kuitenkin ollut Gaian firmassa töissä, tehnyt etätehtäviä ja käynyt Samin kanssa luennoilla koko viime ajan, ja sain jopa ylpeästi sanoa, että olin kirinyt todella paljon muita. Jotenkin myös asiat olin sisäistänyt ja koin olevani jollakin asteella edistynyt myös Samin kanssa koulun lasimaalauksissa, vaikkakin meidän metsämaisemamme oli kuin satukirjasta otettu ja Sam joutuisi tämän viikon päätyttyä sen esittelemään opettajallemme, Penelopelle ilman minua.

''Mä kuulin, että te mietitte menevänne kihloihin. Gaia esitti olevansa huolissaan siitä, miten sun aseman porukan keskellä käy'', Lola tokaisi, kaataen termostaatistaan itselleen kahvia muovikuppiin ja kysyvästi osoitti toista kuppia, jos minäkin haluaisin. Onnistuin vain nyökkäämään, ja hän jäi miettimään halusinko kahvia vai vastasinko hänelle.''Ei me olla mitään tuollaista mietitty, jotain Gaian omia höpinöitä taas. Sitäpaitsi, mie oon sanonut, että voin luopua omasta asemastani'', huokaisin ja nappasi kupin Lolalta, kun tämä sitä ojensi täytenä. Kuuma kahvi poltti kieleni, ja lämmittelin kuppia vasten sormiani, Lolan hymyillessä minulle huvittuneena.''Ehkä sen piti sitten olla yllätys, sori'', Lola virnisti pahoittelevasti, minun kohottaessani toista kulmaani.''Hei, mitä tahansa onkin, ei sellaista tule koskaan. Meillä ei toimi mikään, Sirius on kuin teini ja mie kuulemma säälittävä itkupilli, joten tämä ei vain toimi. Me tasapainoillaan aaltojen reunalla ja katsotaan, kumpi uppoaa ensin'', mutisin hänelle, hieraisten huuliani sormellani.''Mä oon varma, että se on Sirius, joka heittäisi itsensä aaltojen syvyyksiin mieluummin kuin sut'', Lola hymyili ja minä yskin kahviani, kun purskahdin huutavaan nauruun. Yskin ja nauroin minkä kerkesin, kunnes takanamme istuva neiti läimäisi minua olkapäälleni, saaden minut tiputtamaan kuuman kahvini päälleni ja kiljumaan. Lola heittäytyi bussin ikkunaa vasten huutaen samaan tahtiin.''Hiljaa siellä takana!'', kuului miehen ääni edestä ja jäin tuijottamaan kahvia päälläni, yrittäen ravistaa sitä lattialle, ettei se polttaisi hupparini lävitse vatsaani tai reisiäni. Käännyin raivostuneena katsomaan takana istuvaa neitiä, joka näytti minulle kieltä.''Siinäs kuulitte, olkaa hiljaa, täällä on muitakin'', neiti mutisi ja heilautti kiharoita vaaleita hiuksiaan, kääntäen katseensa takaisin puhelimeensa. Siristin hänelle silmiäni, antaen katseeni käydä pojassa, joka istui tytön vieressä. Katseemme kohtasi pitkäksi ajaksi, kun yritin muistaa, missä olin tämän mustahiuksisen pojan nähnyt. Tämä asetti nenäkoruaan paremmin ja hymyili minulle kevyen viileästi, jolloin siirsin katseeni eteen, kun Lola kaivoi voivotellen repustaan pyyheliinaa ja yritti kuivata penkkiä, minua ja lattiaa, onkien samalla pahvikupin lattialta.''Enpä olisi arvannut, että täällä täytyy istua kuin kirkonpenkillä'', mutisin Lolalle, joka katseli minua harmistuneena ja ojensi oman kahvimukinsa minulle, josta hörppäsin kärttyisänä. Olin raivoissani ja haluaisin vain nitistää sen neidin takaani, samalla kun yritin pinnistää muististani, missä olin pojan nähnyt. Mutta tulin lopputulokseen, että varmaankin olin nähnyt kännipäissäni ohimennen.