Maybe Possibly ✔️

Luku 48 Löydetty

Tiistai 5. Syyskuuta

Gaian kierrellessä edellämme, laatikkomaisessa kaksiossa, jossa keittiön, eteisen ja olohuoneen välissä oli neliskanttinen seinä muodostelma, muuten se kaikki oli samaa tilaa. Vessa oli ulko-oven vasemmalla puolella ja makuuhuone olohuoneen nurkkauksessa sijaitsevasta ovesta kulkiessa, unohtamatta pientä parveketta, johon pääsi keittiön kautta. Asunto oli hieman hassunmuotoinen, mutta minusta oikein viehättävä. Gaia selostikin jotain, mitä en kyllä ollenkaan kuunnellut, kun keskityin vain ihailemaan tätä asuntoa. Jonka tiesin haluavani, jonka koin kodikseni lähes välittömästi. Minä halusin tänne. Kerrankin koin olevani varma, mitä tahtoisin ja mitä haluaisin. Mutta totuus siitä, että Gaia olisi asunnon omistaja, esittelijä ja vanhempani olisivat kaikista mahdollisista vuokrapaikoista juuri päätyneet puhumaan Gaialle, oli todella hämmentävä ja epätodennäköinen yhdistelmä.

Sam oli jäänyt keittiön pöydän äärelle istumaan tuoliin, ja Gaia lopulta levitteli vain käsiään olohuoneessa minulle. Räpäytin silmiäni, koska olin uppoutunut vain ihailemaan asuntoa, joten yritin viestiä hänelle varovasti, etten ollut kuunnellut ollenkaan silmieni hämmentyneellä räpsähtelyllä. Gaian kasvoilla lepäsi huvittunut hymy ja hän heilautti toisessa kädessään olevaa kansiota, jossa varmaankin himoitsemani sopimus lepäisi.

''Mitä mieltä oot?'', Gaia toisti lauseensa ja nyökyttelin hymyillen itsekseni.

''Tämä tuntuu nyt jo kodilta'', sain sanottua, Gaian naurahtaessa tyytyväisenä, avaten poksahtavan kansionsa. Tiesin hänen olevan vakuuttava puhuja, ja varmasti hän oli tuttuun tapaansa ylittänyt itsensä myyntipuheellaan, mutta minä kun en sellaisia olisi edes tähän tarvinnut. ''Mutta entä se vuokra?'', huokaisin hänelle, siirtyen varovasti hänen vierelleen katselemaan paperia, jota hän piti nyt kansionsa päällä, kaivaen takkinsa taskusta mustekynää.

''Se on sovittu sun vanhempien kanssa, että ei hätää. Otin pari sataa vuokrasta pois, en mä näistä kämpistä tarvitse niinkään voittoa, kunhan vain sä saat itsellesi kodin jossa olla'', hän kohautti olkapäitään ja en ollut uskoa hänen sanojaan. Hän ja Sirius olivat rahansuhteen samanlaisia, ei Siriuskaan ollut halunnut rahaa, vaikka olin ollut hänen luonaan. Sen sijaan Sirius oli vain ostellut liikaa ja paljon lisää asioita, kysymättä minulta. Kuitenkin hänen puhuessaan kämpistä, jäin pohtimaan, kuinka moni muu voisi asua Gaian omistamissa asunnoissa. Olisiko hänen firmansa jokin vuokraisännöintitoimisto tai jotain?

Lopulta Sam meni Gaian kanssa parvekkeelle keskustelemaan jostakin, samalla kun minä istuin nahkasohvalla olohuoneessa, katsellen epäuskoisena ympärilleni. Tuntui todella oudolta, että tästä tulisi oma kotini. Heiluttelin jalkojani miettien vielä viime päivien tapahtumia, vaikka halusinkin sulkea niitä pois mielestäni. En ollut kovinkaan innostunut keskittämään oravanpyörän kaltaiseen ajatusmaailmaan ajatuksiani, vaikka kovasti ne tuntuivatkin yhdistävän itseensä Siriuksen ja alkoholin. Ainakin tiesin, ettei Roxanne olisi minua vastaan, tai niinkin paljon kuin siitä hetkestä saatoin muistaa. Siriuksen kanssa emme nyt aikaan olisi mitään ja se painoi harteitani turhautumisesta alas, vaikkakin nyt voisin keskittyä Gaiaan ja toivoa, että sekoiluni pysyisi salassa häneltä. Voisikohan Gaia häätää minut heti tästä asunnosta, vaikka maksaisin vuokran, kiitos vanhempieni, jos ratkeaisin juomaan? Toisaalta mitä menetettävää minulla oli enää? Olin hetki hetkeltä vain enemmän alkanut kallistua sen ajatuksen puolelle, että palaisin kotiin maalle, vaikka tämä olisikin hieno mahdollisuus koota itseni ja taistella ryhmää vastaan.