Maybe Possibly ✔️

Luku 25 Höyryissä

Perjantai 25. Elokuuta

Hiekkainen, pölyinen ja sorainen tie tuntui ikävältä tennareiden alla, sillä terävät kivet tuntuivat ohuista pohjista läpi. Sirius asteli vierelläni paksujen kenkiensä kanssa, rennosti pitäen käsiään taskuissaan ja toisella olallaan olkalaukku, joka oli täynnä erilaisia pinssejä, sekä paikkoja, jotka olivat seinälipuista leikattuja bändien logoja. Joka toisella askelluksella hänen housuissaan kilahti ketju ja remmit polvien kohdalla puristuivat paljasta ihoa vasten, sekä tuuli pörrötti hänen hiuksiaan, kantaen vahvan hiuslakan hajun nenääni. Annoin itseni nuuhkia rauhallisena hänen tuoksuaan, hänen laukustaan pauhaavan matkakaiuttimen metelöidessä välissämme, kun kävelimme kohti lampea.

Hän kaivoi puhelimensa taskustaan, vaihtaakseen kappaletta, ja olin mielissäni, kun tunnistin bändiksi Nightwishin ja heiltä biisin Storytimen. Olin mielissäni siitä, ettei kaiuttimesta lähtenyt soimaan mitään kovinkaan raskasta, koska siitä en niin paljoa pitänyt, vaikka aikoinani olinkin Naomille väittänyt olevani raskaan musiikin ystävä. Olin vain halunnut silloin tehdä häneen vaikutuksen, ja ajatuksen, että voisimme olla musiikkimaultamme samanlaisia ja olin siinä silloin onnistunutkin. Onnekseni hän ei silloin ollut käskenyt minua luettelemaan suosikki bändejäni, koska se olisi ollut katastrofi. Sitä ajatellessani ahdistus alkoi vallata minut, koska en halunnut sekaannuttaa ajatuksiani juuri nyt Naomiin, joka olisi viikonlopun jälkeen taas minua vastassa, kuten monet muutkin, joita en juuri nyt kaivannut.

Laskeutuessamme tieltä ojan kautta kulkevalle polulle, lähdimme pujottelemaan kohti metsää, jossa lampi olisi, jossa me saisimme olla rauhassa ystävieni kanssa. En tosin omannut muita ystäviä kuin Fionan ja Jackin, joten en ollut varma, kuinka moni muu todella olisi paikalla ja haluaisi tervehtiä minua. Muille olin aina ollut enemmän ulkopuolinen, mutta se ei ollut koskaan haitannut minua. Musiikkimme kantautui metsässä ja vaikka se soikin kovaa, sen ylitse aloin kuulla lammelta ääniä, nuorten puhetta ja huutoa. Kello oli vasta vähän ylitse kahdeksan ja lammella oli meneillään jo täysi meteli, sekä hälinä.

Viimeiset puut ohittaessamme eteemme avautui kallioiden täytteinen kehä pitkällä matkalla, joka laskeutui kohti lampea, joka jätti osan kallioista piiloon pintansa alle. Sirius pysähtyi, kun huomasi minun jämähtäneeni metsän reunalle vaivaantuneesti paikalleni. Nuorukainen katsahti minuun, palaten luokseni hieman hämmentyneenä.

''No? Mikä nyt tuli?'', hän kysyi, ja päästin pienen turhautuneen huokauksen karkaamaan huuliltani.

''En tiedä, oliko tämä kuitenkaan hyvä idea'', sanon hänelle hiljaisesti, hänen kohauttaessaan vain harmittomasti olkapäitään.

''No ei tietenkään ollut, mutta täällä nyt ollaan, joten otetaan ilo irti'', hän hymähti, katsellen minua pienesti hymyillen. Hänen huumorintajunsa ei minua paljon lohduttanut, mutta jotenkin olin otettu siitä, että häntä kiinnosti minun hermoiluni ja hän vaivautui pysähtymään. Katselin hieman arasti ympärilleni, huomaten kallioiden korkeimmilla kohdilla Jackin ja Fionan heiluttamassa meille. Lähdin suuntamaan kaksikkoa kohti, katsellen kallioiden alareunalla istuvia nuoria, jotka pelleilivät jotakin keskenään, sekä kauempana olevaa nuorempaa kaksikkoa, joista toinen kompastui veteen.

''Näähän on ihan sekasin täällä'', Sirius pyöritteli silmiään, kun pääsimme Fionan ja Jackin luokse. Fionan silmät tuntuivat syttyvän innokkuudesta, kun Sirius saapui perässäni korkeammalle kallioita, kun taas Jack loi tähän kevyen mulkaisun.

''Ne on aloittanut jo monta tuntia sitten'', Jack mutisi, siirtyen sitten Fionan tuoman viltin päälle istumaan, alkaen kaivaa repustaan itselleen oluttölkkiä. Päätin mennä hänen seuraansa istumaan viltille, Fionan asettuessa Jackin toiselle puolelle. Sirius jäi vielä hetkeksi seisoskelemaan hieman tylsistyneen oloisena sivummalle, kunnes laittoi musiikkiaan hiljemmalle ja istuutui myös viltille. En voinut olla huomaamatta, kuinka moni ihminen, tuttavani ja vieras oli katsellut Siriusta hämmentyneinä, kun olimme kulkeneet näiden ohitse.