Maybe Possibly ✔️

Luku 16 Huijattu 🔞

Tiistai 21. Elokuuta

Kun Naomi lähtee johdattamaan minua pois Siriuksen luota, en uskalla enää luoda tähän katsettanikaan. En halua tuntea sitä pettymystä, sitä omahyväistä paistetta, joka kumpuaa tuosta nuorukaisesta. Tiedän, että hän on pettynyt minuun, etten lähtenyt hänen mukaansa. Tiedän myös sen, että meillä on todella erottuvainen huumorintaju, jos alamme vertailla toisiamme. Mutta en juuri nyt uskalla laittaa Naomillekaan vastaan, vaikka Sallyn puheet ja Samin varoitukset sekoittuvat mielessäni. Ei mikään tunnu enää normaalilta ja loogiselta, ja siinä, kun Naomi raahaa minua kädestä perässään sen suloisen putiikin ohi, josta Sirius osti minulle sen suloisen kupin, näen siellä sen saman vanhan rouvan. Tämän katse pysähtyy Naomiin pitkäksi aikaa ja sitten minuun.

Jotenkin minusta tuntuu, että tämä minua kokeneempi ja vanhempi ihminenkin on pettynyt minuun. Minun olisi ehkä pitänyt riuhtaista käteni irti ja jäädä Siriuksen seuraan, vaikka olinkin saanut ystävyytemme Naomin kanssa takaisin. Toisaalta en ollut varma siitä, halusinko sitä enää. Naomi oli ollut meille kaikille niin häijy ja jos nyt aloin punnitsemaan millainen Sirius oli meille ollut, ja verrata häntä Naomiin, minun olisi pitänyt jäädä. Mutta ehkä Naomi ei tarkoittanutkaan pahaa ja Sallynki tarinointi oli vain valhetta. Pitäisi olla uskomatta tai luottamatta keneenkään. Sam olisi poikkeus, mutta kaikki muut joutuisivat jäämään ulkopuolelle. Niin Sirius kuin Naomikin.

''Muista, että lupasin tappaa Siriuksen'', Naomi puuskahtaa, kun hän on vetänyt minut mukanaan ulos kauppakeskuksesta, suoraan yläpihalle, suurten ikkunoiden eteen. Katselen loputtoman pitkää parkkipaikkaa ja sitten taas Naomia, joka ottaa taskustaan tupakka-askinsa, sytyttäen itselleen yhden. Haistelen hiljaisena savuja, sillä pidän siitä hajusta. Naomi vilkaisee minua hieman hämmentyneenä ja hymyillen ojentaa minulle askistaan yhtä. Ehkä se on taas yksi virhe muiden joukossa, mutta kohautan olkapäitäni ja Naomi ojentaa sen, jonka jälkeen tappelen kauan sormeni alla pyörivän sytkärin kanssa. ''En ymmärrä, miksi hänkin haluaa kajota suhun. Mitä ihmettä edes teit tuolla hänen kanssaan?'', Naomi kysyy, saattaen minua parkkipaikalle johonkin. Seuraan häntä vaisuna, tietämättä, pitäisikö minun kertoa totuus vai keksiä jokin typerä valhe. Olin kuitenkin nyt päättänyt, että olisin yksin ja tein sen Siriukselle harvinaisen selväksi.

''Sirius sanoi miulle, että hänellä on asiaa siulle. Mie hölmönä lähdin sitten hänen mukaansa, hän kun ei halunnut puhua suoraan siulle'', kohautan olkapäitäni. Naomi kohottaa toista kulmaansa hieman hölmistyneenä ja kiskaisee nahkatakkinsa kiinni, kun saavumme kallellaan olevan yllättävän kookkaan moottoripyörän äärelle. Mittailen hetken tärähtäneen näköisenä Naomia ja sitten tätä pyörää, ja huomaan, että vedin vahingossa savut nieluun, enkä keuhkoihini. Syljen muutaman kerran ja Naomi naurahtaa reaktiolleni.

''Kaikilla meillä on harrastuksiamme'', punapää kohauttaa olkapäitään ja kiristää ponnaria hiuksissaan. Huomaan nyt vasta miettiväni, että miten pääsen täältä kotiin. Ei saisi ikinä tehdä ennakko-oletuksia, mutta jotenkin olin ajatellut, että Naomi tuli hakemaan minut pois ja veisi meidät kampukselle. Mutta nyt en ole aivan varma siitä, kun katselen yhtä kypärää hänen pyöränsä päällä. Imen hiljaisena tupakkaa, tuntien, kuinka sen kitkerä maku polttelee kurkussani ja yritän peittää, kuinka silmäni vuotavat sen katkusta. Se haisee aina muiden polttamana paremmalta. ''Mitä asiaa siis Siriuksella oli mulle?'', Naomi kysyy sen selvästi uteliaana, mutta epäuskoisuus pursuaa hänen äänestään. En tiedä, onko hän nyt jo ymmärtänyt, että se oli valhe. Ehkä Naomi oli nähnyt, kun olimme olleet pikku putiikissa? Puren alahuultani murheissani.

''Sirius ei ehtinyt kertoa sitä vielä. Tai oikeastaan hän pitkitteli tarinan kerrontaansa ja lopulta keskustelu ei edennyt oikein mihinkään'', kohautan muka huolettomasti olkapäitäni. Naomi naurahtaa ja pyörittelee silmiään.