Maybe Possibly ✔️

Luku 39 Olematon

Perjantai 1. syyskuuta

''Huomenta'', kuului korvani juuresta hieman käheän äänen saattelemana ja raotin toista silmääni, jotta muistaisin paremmin, missä olin tai mihin seuraavaksi joutuisin menemään. Viimeisin muistikuvani oli, kuinka olin maannut Siriuksen kanssa maalla, kotonani sängylläni ja hän oli.. Puhunut jostakin. Mutta ymmärsin sen olleen unta, kun vilkaisin unisena ja väsyneenä tuikkivia silmiä, jotka tarkkailivat minua valppaina ja uteliaina. Hetken silmäni joutuivat rekisteröimään Gaian kasvoja, kunnes vastasin hänen tuijotukseensa hämmentyneellä hymyllä, ja kiskaisin peiton reunan itseni yli, valuen peiton lämpimään syleilyyn. Huokaisin onnellisena lämpimällä ilmalle peiton alla ja maiskuttelin kuuluvasti onnellisena, kunnes huomasin peiton reunan kohoavan varovasti. Mulkaisin Gaian kättä, joka sormiensa päillä lähti kipittämään minua kohti ja painoin hänen kätensä vasten sänkyä.

''Hyi, siulla on kylmä käsi. Mene pois'', mumisin ja Gaia nauroi jossakin peittoelämäni ulkopuolella, vetäen kätensä takaisin.

''Huomenta vain sullekin'', hän tokaisi minulle, minun kääntyessä peiton alla selkäpäin häneen, ja etsien mukavaa asentoa, että voisin vielä nukkua. Olin päättänyt heittää elämäni allikkoon ja olla välittämästä mistään erikoisesta, kuten koulusta, tulevaisuudestani tai oikeastaan mistään, mikä voisi olla tärkeää, joten en ajatellut hievahtavanikaan peiton alta koko päivän aikana. Päässäni oli hento jyske vieläkin viinistä, jota olin eksynyt juomaan Lolan kanssa, kun Lola oli päättänyt avautua minulle siitä, kuinka rasittavia ensimmäisen vuoden opiskelijat jaksoivat olla ja kuinka paljon oppilaskunnanhallitus vaati. Lola oli myös vaikeroinut sitä, ettei hän ollut päässyt puheenjohtajaksi hallitukselle, mutta olin onneksi osannut tukkia naamani siitä, että Sam tosiaan oli päässyt ja saanut sen paikan. Lopputuloksena Gaia ei ollut enää ajokunnossa, joten olimme jääneet oppilaskunnan talolle yöpymään, kyllä juuri siihen rakennukseen, jossa olin viettänyt aikaani sen jälkeen, kun Sirius oli tyrkännyt minut ulos kämpästään ja jättänyt minut oman onneni nojaan. Hetken kuluttua peiton reuna nousi uudelleen ja koko mies änkeytyi seuraukseni lämpimän peiton alle, minun parkaistessani, kun hänen kylmäksi muuntautunut kehonsa kosketti omaani.

Gaia kietoi kätensä minun ympärilleni, pitäen minut itseään lähellä, minun kokiessa oloni hyvin pieneksi hänen luomassa lusikassaan. Pieni puna saattoi nousta kasvoilleni, kun takamukseni oli hänen etuosaansa vasten ja huomasin ajatuksiini karkaavan järkyttyneen ajatuksen hänen miehuutensa koosta, vaikka se kyllä oli levossa ja ihan omissa housuissaan. Siinä missä muut miehet olivat yrittäneet käydä päälleni tai raiskata, Gaia oli hakenut vain läheisyyttä, vaikkakin hänen seurassaan koin jatkuvasti itseni pikkutytöksi, joka hihitteli itsekseen tai seisoi naamapunaisena jatkuvasti.

Annoin itselleni periksi ja rentouduin häntä vasten, ja kuuntelin korvani juuressa hänen rauhallista hengitystään. Läheisyys oli oikeastaan ihan mukava asia, jopa Gaian kohdalla. Vaikka tätä olisinkin voinut toivoa Siriuksen kanssa, mutta jotenkin Gaian läsnäolo sai minut nopeammin rauhoittumaan. Tiesin kuitenkin, että jos jäisin Gaian seuraan, olisin lopulta niin avuton ja särkyvä, etten uskaltaisi päästää hänestä ikinä irti. Jäisin häneen koukkuun kuin hän olisi huumetta, mutta toisaalta, niinhän minulle oli käynyt Siriuksenkin kanssa. Tilanne oli naurettava. Halusin vain ensin päästä puhumaan asiat kunnolla loppuun Siriuksen kanssa, ilman, että kumpikaan kantaisi kaunaa toiselle ja sitten voisin vain antaa itseni katsoa, mitä minun ja Gaian välille tulisi. Jos tulisi yhtään mitään. Tavallaan tuntui karulta, että Lola oli niin kiinnostunut Gaiasta ja nyt minä saisin olla Gaian kanssa. Miksi juuri minä? Sen kun joku vielä kertoisi minulle, sillä eihän kukaan ihminen nyt voinut rakastaa toista kahden päivän jälkeen? Vaikka Gaia olikin todennut jo tunteneensa minut kauemmin, vaikka saatoin olla eri mieltä tästäkin asiasta.