Maybe Possibly ✔️

Luku 34 Raivoissaan

Tiistai 29. Elokuuta

Olisin voinut olla varma, että Claude olisi vain alkanut huutaa meille, tai kuten Naomin kasvoista pystyi päättelemään, jollakin tavalla pahoinpidellä meitä. Hän tuntui sen taidon osaavan, olla hullu, väkivaltainen ja kaiken kukkuraksi omituinen raiskaaja, joka ei noudattanut minun silmissäni aivan tavallisen raiskaajan periaatteita. Tai siis kuka ajattelisi uhriaan käyttämällä liukkaria? Työnsin sen kuvottavan ajatukseni pois mielestäni, kun huomasin jälleen, että minulla oli taipumusta eksyä omissa ajatuksissani, ihan kuin koulussa tai kaupungissa eksyminen ei riittäisi. Naomi vilkuili minua ja Claudea, kun Claude tuhahti ja nappasi meitä molempia ranteista kiinni ja kiskaisi ulos vaatekaapista. Näin jälkeen ajateltuna, sängyn allakin olisi voinut olla parempi piilo. Vaatekaappi oli aivan ilmiselvä.

''Tulkaa nyt pois sieltä'', hän huokaisi, kun hoipertelimme jaloillemme vaatekaapista ulos, minun mittaillessani ympäristöäni, sillä se tuntui kieppuvan pahemmin kuin karusellit lapsena puistoissa. Naomi kiskaisi kätensä vapaaksi Claudelta ja sen seurauksena horjahti ja lysähti maahan takamukselleen, mulkoillen Claudea vihaisena. Minun varmasti olisi pitänyt osata olla hurjan kauhuissani tästä tilanteesta, että olin kahden arkkiviholliseni kanssa samassa huoneessa ja he voisivat koska tahansa lyödä viisaat päänsä yhteen, minua vastaan.

Mutta juteltuani Naomin kanssa, en enää ollut yhtä peloissani. Ehkä se oli alkoholin vaikutuksen takia tai sitten minusta oli tullut todella typerä yksilö, kun päädyin sulkemaan silmäni pahuudelta ja kuuntelemaan. En vain halunnut laskeutua muiden tasolle tai ajatella, etteivät ihmiset muuttuisi koskaan. Halusin uskoa, että Naomikin olisi nyt ymmärtänyt, ettei hänen tekonsa olleet oikeutettuja ja viimeisin keskustelumme Siriuksesta oli näyttänyt minulle, että Sirius tosiaan oli ollut ainoa syy hänen tempuilleen. Mutta vieläkään en aivan ymmärtänyt, miksi juuri minä. Miksi Naomi oli ollut niin varma, että juuri minä olisin hänelle ja Siriukselle suurikin uhka heidän tulevaisuudessaan? Oli miten oli, mutta mitä enemmän katselin Claudea, aloin kaivata Siriuksen läsnäoloa.

Havahduin pian takaisin todellisuuteen, kun Claude siirtyi pois luotamme vaivaantunut ja osittain tuskallinen ilme kasvoillaan. Seurasin hänen jokaista liikettään, kunnes huomasin olevani hieman turhankin valppaana, hän kuitenkin istuutui vain sängyn reunalle ja päästi syvän huokauksen. Vilkaisin vuorostani Naomia epäilevästi, ja otin kaksikosta kauemmas pari askelta, vilkaisten ovea ja miettien mahdollisuuksiani pinkaista karkuun. Clauden tilanne tuntui minusta kuitenkin siltä, ettei hän olisi uhka, joten epävarmuuteni Naomia kohtaan tuntui taas kohoavan. Vaikka Naomi istuikin lattialla ja vaikutti olevan yhtä hermostunut ja epävarma kuin minä. Annoin katseeni kierrellä Claudessa, jolla oli valkoinen hihaton päällään ja hän hieraisi toisella kädellään muutamat karanneet hiuksensa takaisin ylös. Tämän käsivarret olivat rupien peitossa, ja mitä kauemmin niitä katselin, saatoin erottaa selviä reikiä aina suonien päällä. Inho varmasti loisti kasvoiltani, kun osasin yhdistää hänet huumeiden käyttäjäksi, ja oikeastaan, kun Claude huomasi minun tuijottavan itseään, hän mulkaisi minua vihaisena. Siirsin nopeasti katseeni pois, vaikka huomasinkin hänen olkapäidensä nytkähtävän.

Räpäytin äimistyneenä silmiäni, kun hän peitti kasvonsa kokonaan, aina välillä olkapäät nytkähtäen. Naomi vilkaisi minua vähintään yhtä äimistyneenä. Claude todella itki meidän silmiemme edessä, ei tietenkään kuin pieni lapsi, eikä päästänyt ääntäkään, mutta tämä täyskäännös sai meidät neidit täysin sanattomiksi, kerrassaan äimistyneiksi. Emme kumpikaan tienneet mitä sanoa tai tehdä, kummallakaan ei ollut aikomustakaan asettua lohduttamaan Claudea tai edes kysymään mitä tämä pelleily olisi. Naomi nousikin pian varovasti ylös lattialta, mutta Claude ei tehnyt elettäkään hänen suuntaansa, vaikkakin otti kädet pois punertavilta silmiltään ja käänsi häpeällisen katseensa pois meistä.