Maybe Possibly ✔️

Luku 64 Turhauttava

Lauantai 9. Syyskuuta

Päästessäni keittiöön ja kulkeutuessani hiljaisesti ruokasalin poikki, näin Kuuran istumassa sohvalla ikkunan edessä, katselemassa ulos. Nainen oli selvästi uppoutunut omiin ajatuksiinsa, jotka alkoholi hänelle soi. Gaia oli jäänyt pihalle, ja nojaten edelleen keinun selkään, tämä puhui puhelimessa. Sotku ruokasalista oli siivottu ja uskoin Johnin siivonneen sen, mutta muuten kaikkialla oli hiljaista. Päätin olla sanomatta mitään mistään Kuuralle ja kuljin vain tämän ohitse aulaan, josta lähdin kulkeutumaan suuria, sekä leveitä portaita pitkin ylös, jossa oletin Siriuksenkin olevan. Mahdollisesti huoneessaan. Pistin silmääni, että laukkuni oli otettu aulasta, naulakon alta, ennen kuin päädyin yläkerran pitkälle käytävälle, jossa huoneita oli toisella puolen kaksi ja toisella kolme. 

Ensimmäisen huoneen ovi oli auki, ja John istui sänkynsä reunalla Auroran kanssa keskustellen. Aurora kuiski jotakin hiljaa, Johnin hymyillessä hänelle lempeästi, tukea ja turvaa antaen. Ehkä se olisi aina Johnin rooli. Olla se lohtu, kuka sitä milloinkin tarvitsisi. Mutta omia puoliaan hän tuskin koskaan osaisi kunnolla pitää. Tai ei ainakaan yhtä kovalla kädellä kuin perheen vanhemmat veljekset. Kuvat ainakin olivat minulle opettaneet, että John olisi se, joka oli riippuvainen Gaiasta. Tai ainakin eli aina Gaiaa lähellä jollakin tavalla, ehkä Gaia suojelikin Johnia, ettei tämä päätyisi muiden tavoin porukkaan mukaan. Ei ainakaan niin nopeasti kuin Sirius oli päätynyt. Toisaalta myöskään Benjamin ei ollut porukan toiminnassa mukana, joten uskoin hänenkin saaneen joko ulkopuolisen tittelin tai jonkin suojeluksen, ettei tälle vain suotaisi lähitulevaisuudessa paikkaa ryhmässä. Ei hän tähänkään asti ollut siihen tullut mukaan, vaikka oli vain Siriusta hieman nuorempi. 

Silti mieltäni ei voinut olla raapimatta se hämmennys, että Sirius oli se ulkopuolinen olento. Miksi Gaia ei koskaan ollut kohdistanut suojeluaan Siriukseen, vai eivätkö kuvat vain kertoneet koko totuutta? Saatoin vain jättää asioita turhankin paljon arvailun varaan, enkä pitänyt siitä ollenkaan. Hivuttauduinkin huoneen oven ohitse, ja musiikin rauhallinen ääni kertoi, että Benjaminin aikaisempi popitus oli tullut Johnin huonetta vastapäätä olevasta huoneesta. Toisin ajatellen, en kokeilisi sitä ovea. Mutta tupakan katku seuraavan huoneen oven edessä kertoi, ettei Sirius voisi olla missään muualla kuin juuri siinä. Joten koputin varovasti huoneen ovea, ennen kuin ilman vastausta kurkistin sisälle. 

Huoneessa oli pimeää, ja ainoa valo, mitä huoneeseen oli suotu, oli soiva puhelin sängyn päällä. Mieleni olisi tehnyt vastata, mutta hahmo ikkunan luona liikahti sen verran, että tiesin puhelimen omistajan olevan paikalla. Selvästi olevan myös haluton vastaamaan. Saatoin kaikesta pimeydestä huolimatta erottaa Siriuksen, joka tuttuun tapaansa poltti tupakkaansa. Ihan kuin silloin kampuksella, mutta nyt vain istuen ikkunalle suodulla syvänteessä. Suljin huoneen oven perässäni ja yritin hahmottaa tumman huoneen kokonaisuutta, jossa ainoat sävyt olivat punainen ja musta, hyvä on, joissain määrin oli myös valkoista. Huone ei tuntunut aidolta, se oli turhankin rikkaan oloinen, muhkean sängyn, suurten kaappien, pitkien verhojen, karvamattonsa ja kaiken muun turhankin selkeästi asetellun tavaran takia. Se ei vain silmissäni näyttänyt siltä, että Sirius voisi omistaa sen huoneen. 

''Aurora pyysi meitä olemaan yötä täällä ja menemään iltapalalle tunnin päästä'', aloitin varovasti, haluamatta heti hyökätä Siriuksen kimppuun millään suuremmalla. Sen verran painostava ilmapiiri leijaili huoneessa, ettei mieleni tehnyt rikkoa sitä, sillä olisi mahdotonta tulkita, olisiko rikkominen tilanteen pahentamista vai parantamista. Sirius ei kuitenkaan vastannut mitään, vaan nippasi tumppinsa ulos ja sulki ikkunan, kääntyen puoleeni.

''Haluatko sä sitä?'', hän kuitenkin kysyi.

''Ai mitä?''. En osannut yhdistää häntä oikeastaan mihinkään, mikä näytti selvästi ärsyttävän häntä. Mikä nyt ei ärsyttäisi häntä? Vaikka kuinka yritinkin olla omatoiminen ja rikkomatta enempää mitään, minusta tuntui, että olisin aina väärässä paikassa ja sanomassa vääriä asioita. Enkö osannut kuunnella vai enkö osannut löytää oikeita sanoja?