Maybe Possibly ✔️

Luku 84 Valittu

Lauantai 11. Marraskuuta

Jostakin kuului ankaraa kiroamista, ja minun nimeni huutamista. Tunnistin Maxin äänen, hän oli äreissään siitä, että olin päässyt karkuun. Kuitenkaan kukaan ei voinut tulla hakemaan minua kaapin takaa, sillä molempiin suuntiin sateli luoteja. Kurkistin vielä katossa olevaa reikää kohden, josta olin hetki sitten tullut läpi, haluten vain nähdä, olisiko Claude siellä. Kuitenkaan en nähnyt häntä ja minulle jäi selvittämättä, olisiko hän oikeasti vienyt minut ulos ja turvaan, vai olisiko se ollut ansa. Hymähdin itsekseni, ja huomasin hetken kuluttua jonkun heiluttavan kauempana, kaadetun pöydän takana. Tai oikeastaan lähempänä uloskäyntiä, ja yritin nähdä kuka siellä olisi huitomassa, jotta tietäisin menisinkö sinne vai en.

Kuitenkin lopulta otin vauhtia ja lähdin juoksemaan niin kovaa kuin jaksoin kohti seuraavaa piilopaikkaa. Luoteja ei satanut sillä hetkellä, joten livahtaminen mahdollisten omalla puolella olevien seuraan oli helppoa. Helpotuksekseni myöskin minua vastassa oli Gaia, joka tervehti minua kevyellä virneellä. Siitä tuntui olevan niin kauan, kun olin hänet viimeksi nähnyt. Gaian ilme kuitenkin vakavoitui, kun hän katseli minua päästä varpaisiin, enkä halunnut seurata hänen katsettaan. Minun näkemisessäni riittäisi hämmentelyä, mutta Gaia vaikutti olevan tyyni.

''Missä Sirius on?'', kysyin häneltä, Gaian ristiessä kätensä huvittuneena. Päällepäin hän näytti olevan aseeton, mutten tosiaan tiennyt, oliko hän kätkenyt kaiken vähänkään vaarallista muistuttavan takiani. Hän veti hiuksiaan pois silmiltään ja hymähti minulle.

''Odotan sopivaa hetkeä hakea sen raadon tuolta pois'', Gaian kasvoille jäi ylimielisesti myhäilevä virne, kun hän nyökkäsi kohti sivumpaa kohtaa, joka oli kuin avoimella paikalla. Mieleni teki huitaista Gaiaa, mutta päätin vain katsoa häntä polttavalla katseellani, salaa mielessäni toivoen, että voisin ampua laseria. Gaian huomatessa katseeni, hän kohautti hymyillen olkapäitään.  ''Älä viitsi katsoa tuolla tavalla, riskeeraisinko oman henkeni tai kampaukseni Siriuksen pelastamisen takia? Kyllä hänen tulee kerrankin osata huolehtia itsestään'', Gaia virnisti, mutta huomasin hänestä kyllä, että hän heilauttaessaan kättään lymypaikkansa takaa, saman tien sateli luoteja kättä kohden. Hän ei ollut epätoivoinen, mutta hänestä kyllä huomasi, että hän odotti oikeaa hetkeä mennä Siriuksen avuksi.

Siirsin itsekin katseeni kohti Siriusta, jonka hahmon erotin huoneen nurkassa. Tämä ähkäisi itsekseen, pidellen kylkeään ja raahautuen jonkin esineen taakse piiloon, jotta Gaian olisi helpompaa huolehtia tämä pois kentältä. Minun teki pahaa nähdä Sirius huonossa kunnossa, mutta tämä näytti lähestyvän jonkinlaista piilopaikkaa. Vilkaisin Gaiaa nopeasti, napaten tämän viitasta kiinni, repäisten kovaäänisesti palan. Gaia sihahtaen siirtyi kauemmas, minun lähtiessäni pinkomaan kohti Siriusta. En ajatellut mitään.

Heittäydyin Siriuksen luokse, sohvan taakse, osittain kaatuen tämän päälle. Siriuksen silmät suurenivat ja tämä nappasi minut syliinsä samaisella hetkellä. Hän painoi minut itseään vasten, ja laski leukansa olkapäälleni, minun käsieni levätessä sohvaa vasten, jotta pysyisin jotenkin pystyssä tai voisin edes harkita nousevani ylös. Hetkeksi suljin silmäni ja samaisella hetkellä ulko-ovi Gaian takana raottui, jolloin kaksi koiraa ryntäsi sisään jonkun päästämänä. Koirat keskittyivät kuitenkin meihin enemmän kuin liikkumattomaan Gaiaan, ja huoneen toisesta päästä kuului kieltoa ampumiselle, etteivät he ampuisi omia koiriaan. Sirius työnsi minut sivuun lattialle ja laukaisi aseestaan luodin suoraan toisen koiran kasvoihin, joka jäi maahan siitä laukauksesta. Mutta toinen oli nopeampi, se upotti hampaansa Siriuksen käteen, saaden tämän ähkäisemään. Koska luotisadetta ei tullut koirien takia, Gaia  ryntäsi luoksemme, potkaisten jalallaan koiran irti Siriuksesta.

Jännittyneenä istuin Gaian takista repimäni riekaleen kanssa vasten sohvaa ja katsellen kun Gaia painoi pelkillä käsillään ja raa'alla voimallaan suuren koiran alas, taittaen siltä niskat. Sirius kirosi vieressäni kättään, ja hetkeksi jäin miettimään, mitä vanhemmalle miehelle olisi tapahtunut, joka oli rynnännyt luotisateeseen. Kyyristyin kuitenkin Siriuksen äärelle, katsellen tämän reikäistä paidan kylkeä, josta pulppusi verta. Toisen pitkä takki oli läsähtänyt lattiaa vasten, mutta hän hymyili, kuten aina. Virne kasvoillaan nojasi sohvaa vasten. Kohotin hänen paitaansa, jotta pystyin käärimään Gaian viitasta tekemäni rätin kiristämään haavaa siksi aikaa, että SIrius pääsisi lääkäriin täältä.

''Typerä tyttö'', Sirius hymähti minulle, kohottaen sormillaan leukaani. Siirsin hämmentyneen katseeni häneen, mutta hänen kasvoillaan lepäsi ylimielinen hymy. ''Heittäytyä nyt noin vain luokseni'', hän hymyili minulle niin että kulmakarvat meinasivat koskettaa ensin toisiaan huvittuneisuudesta, ja käden siirtyessä pois kasvoiltani.

''Eh? Tuijottaako olisi pitänyt ja alkaa lyödä vetoa siitä milloin kuolet siihen?'', tiuskaisin hänelle, saaden Siriuksen kasvot vakavoitumaan.

''Niin mä ajattelin tehdä'', Gaia virnisti, ennen kuin yritti tähyillä keskemmälle huonetta, havaitakseen varmaankin vanhemman miehen jostain. Gaia lähti valumaan keskemmälle, pitäen kättään takanaan ja ollen osittain alhaalla, mutta pitkäksi olennoksi, hänen hiipimisensä näytti enemmänkin hupaisalta. Ehdin kuitenkin vain henkäistä, kun meinasin huutaa hänelle varoituksen, kun isokokoinen mies hyökkäsi hänen kimppuunsa. Sirius veti minut alas kurkistelemasta.

''Typerys, älä jää ylös, olet helppo kohde. Parempi, että lähdet nyt menemään'', hän tuhahti, työntäen minua kohti ulko-ovea. Käännyin katsomaan häntä ärtyneenä.

''Ja jättäisin siut siihen? '', virnistin hänelle, saaden hänet pyörittelemään silmiään, ja nousten ylös, ähkäisten itsekseen. Hän kirosi jokaisella askeleella, mutta lähti valumaan ulko-ovea kohti. Kuitenkin katseeni oli pysähtynyt johonkin, joka oli päässyt etenemään huoneessa, joka oli ottanut Siriuksen tähtäimeen. Jokin, joka halusi pilata kaiken.

''Sirius, vittu jätkä, se pää alas!'', kuului jyrähtävä karjaisu, ja Sirius siirsi jo kyllästyneen katseensa kohti miestä, joka oli aiemmin minut pelastanut. Tai auttanut, etten särkenyt kalloani. Tai jotain. Mutta Siriuksenkin silmät vasta ehtivät kunnolla avautua, kun vedin häntä taakseni, keskittyessäni vain pamaukseen, joka särki ilman. Pamauksen, jonka aiheuttajana oli Max, joka oli päässyt liian lähelle johtajaamme.

Words: 836

//hahaa, tehokas yö, enää 16 lukua jäljellä :'3 kiitos paljon kommenteista, tähdistä ja ylipäätänsä lukemisista! Toivottavasti nämä muutamat yöllä tulleet luvut ovat mukava piristys päiviinne! - Minikurre - //