Maybe Possibly ✔️

Luku 86 Unessa

Lauantai 25. Marraskuuta, Viikko 15

Jokin ärsyttävä piti piippaavaa ääntään vierelläni, jonka takia raotin väsyneitä silmiäni. Ne tuntuivat kolme kertaa raskaammilta kuin ennen, mutta heti silmäni avattuani huomasin sängyn päädyssä miehen kasvot, joka näytti pitävän polviani tyynynään. Mustat hiukset olivat laskeutuneet osittain miehen kasvoille, ja tämän kädet olivat myös polvieni päällä. Hymyilin hetken itsekseni, alkaen katseellani kiertää huonetta, jossa oli valkeaa ja vihreää, siistiä ja raikas ilma hengittää. Hämmentävintä nuorukaisen asusteissa oli se, että tällä oli vihertävät vaatteet päällään, ja kohottauduin istumaan, jotta näkisin hänet paremmin, mutta samaisella hetkellä päässäni tuntui hirveä jyskytys.

''Luna, ota ihan rauhassa'', sängyn viereltä kuului pehmeän hunajainen ääni, ja käänsin katseeni Johniin, joka hymyili minulle lempeästi. Hän istui Siriuksen uinuvaa hahmoa vastapäätä ja nojautui sitten puoleeni. ''Oot sairaalassa, Lola teki parhaansa, mutta todettiin, että kun menetit tajuntasi, oli fiksumpaa tuoda sut tänne. Ja siinä ohella Gaia takoi Siriukselta tajun, että saimme hänetkin tänne'', John kohautti hymyillen olkapäitään, minun yrittäessäni edes muistaa Lolaa, mutten muistanut mitään.

Kurottauduin Siriuksen puoleen, katsellen häntä hetken, ennen kuin siirsin hänen kasvoiltaan hiuksia pois tieltä. Hän näytti kerrankin levolliselta ja rauhalliselta, mutta kosketukseni sai hänen leukansa jännittymään, ja hän raotti väsyneenä toista silmäänsä. Huomatessaan minun olevan hereillä, hänen silmänsä lävähtivät auki ja hän kohottautui tuolissa ylös, haukotellen leveästi ja venytellen käsiään.

''Vihdoinkin'', hän sanoi virnistäen, ja katselin hänen punertavia silmiään, mutta vastasin hänen virnuiluunsa pehmeällä ja väsyneellä hymyllä. ''Olet melkein kaksi viikkoa maannut siinä, lääkäreiden mukaan shokin takia olet ollut opossumina ja näytellyt kuollutta'', Sirius virnisti, ja varoittamatta hän turhankin äkkiä kyyristyi puoleeni ja pörrötti hiuksiani. Jonka jälkeen käsi laskeutui poskelleni ja silitti sitä hetken, ennen kuin hän veti kätensä takaisin, näyttäen tyytyväiseltä tai helpottuneelta, jääden katsomaan minua.

''Niin kauan?'', räpäytin silmiäni, mutta minua väsytti vieläkin jonkin verran.

''Oot kyllä tosi säälittävä pieni hiiri, kuulemma jotkut voivat mennä tajuttomaksi ja jotkut saavat sydänkohtauksen. Stressaat ja panikoit liikaa'', kuului ääni kauempaa huoneesta, Johnin takaa ikkunalaudalta ja käännyin katsomaan kohti vaaleahiuksista naista, joka roikkui ikkunalla, poltellen tupakkaa. Mieleni teki moittia häntä siitä, että kehtasikin tulla katsomaan minua ja alkaa saman tien alkaa polttaa tupakkaa, sisällä! Mutta Kuuran näkeminen tuntui miellyttävältä, oli mukavaa nähdä hänet, etenkin kun hän ei olisi ollut ensimmäinen kenen olisin odottanut olevan paikalla.

''Ainiin, Sam lähti muutama tunti sitten, se toi sulle tällaisen'', John hymyili ja osoitti vierelläni olevalle pöydälle, jossa istua nökötti pörröinen kanipehmolelu. Kohotin käsiäni ottaakseni sen, mutta olkapääni vihlaistessa ähkäisin. John otti kanin puolestani ja asetti sen syliini. Kanin kaulassa roikkui pieni kortti, jossa Sam toivotti Karman kanssa pikaista paranemista, ja huomasin hymyileväni kuin mikäkin idiootti. Vilkaisin pöydälle uudelleen, kun huomasin isossa maljakossa turhankin paljon ruusuja, valkeita, punaisia ja tummia.

''Gaia teki kukkalähetyksen, hänen piti palata töihin'', Kuura hymähti, kääntäen katseensa ulos ikkunasta, jatkaen tupakkansa polttoa. Katselin kukkia huvittuneena. Miksi Gaia halusi sitten muistaa minua, jos kerta ei paikallekaan ennättänyt tulla? Sirius haukotteli uudelleen, nojautuen käsivarrellaan sänkyyni ja nojautuen siihen. Hän varmaan oli saanut vahvoja lääkkeitä.