Maybe Possibly ✔️

Luku 26 Revitty

Perjantai 25. Elokuuta

Se hetki, kun näin kuinka Sirius vain piti Fionaa pitkillä sormillaan otteessaan, sai minut niin ahdistuneeksi, että päätin vain yrittää nousta lähteäkseni. En halunnut nähdä sitä enää, ja tiedän osan tunteestani olevan alkoholin johtamia ja aiheuttamia, sillä en ollut koskaan ajatellut Siriuksesta, että olisin kiinnostunut hänestä. Enkä todellakaan myöntäisi olevani kiinnostunut, mutta tämä tunne tuntui niin pahalta, niin vieraalta ja oudolta, etten halunnut käsitellä sitä enää. Halusin painaa sen rikotun tunteen piiloon tyynyn alle ja olla kohtaamatta sitä enää koskaan. Ennen kuin ehdin nousta, pullon piti jatkaa pyörimistä, ja Fiona oli jo noussut Siriuksen päältä, vilkaisten tätä vielä valkean hymyn kera, valuen takaisin paikalleen kahden ventovieraan jätkän vierelle. Tarttuen pullosta, aikeenaan pyöräyttää sitä ja ihmiset alkoivat supatella innokkuudesta.

Jack tökkäsi minua olkapäähän, kun Fionan pyörittämä pullo oli kohdistunut minuun ja olin laskenut murhanhimoisen katseeni Siriukseen. Siriuksen kasvoilla lepäsi vain virne, kun hän kohosi takaisin kyynärpäidensä ansiosta istumaan ja huomasimme katseidemme kohtaavan. Se omahyväinen virnistely sai minut tuntemaan kuvotusta tuota nuorta miestä kohtaan, joka oli niin täynnä itseään, että se voisi häikäistä koko maapallon. Halusin lähteä vain pois, mutta ihmisten katsoessa minua, minun oli pelattava oma vuoroni, vaikka en tiennyt, miten Fiona haluaisikaan minua näpäyttää totuudella tai tehtävällä. Kuinka hän haluaisi kiertää minut niiden sormiensa ympärille ja puristaa minut nyrkkiin, pieneksi sileäksi muruseokseksi.

''Koitahan sitten jo valita. Totuus vai tehtävä?'', Fiona nojasi käteensä, maaten vatsallaan maassa, katsellen minua ilkikurisesti silmät tuikkien. Aika mateli eteenpäin minulle, mutta tiesin, että olin siinä tyhmänä vain mulkoillut Fionaa ja Siriusta, vaikka kaikki muut olivat jo odottaneet asian etenemistä ja seuraavan uhrin valintaa. Vedin hitaasti henkeä, jotta rauhoittuisin. Päätin ottaa tämän haasteen vastaan ja sitten vain lähteä kotiin, johon Siriuksella ei olisi mitään asiaa enää koskaan.

''Totuus'', lausuin kylmästi, siristäen silmiäni ja Fiona laski sormensa huulilleen mietteliäänä, pyyhkäisten niitä, tuoden huulilleen hymyn. Jouduin puremaan kieltäni, etten olisi käskenyt häntä lopettamaan tuota käytöstä, etenkin lopettaa ajattelemasta Siriusta ja hänen kanssaan jaettua suudelmaa. Suudelmaa, jonka toivoin olevan minun, mutta minä sain tyytyä kerta toisensa jälkeen lapselliseen käytökseen, josta sain vain kasan nöyryytystä. Sekä niihin nenänpäähän annettuihin pusuihin, joita isoveljet tekivät pikkusisarilleen ja äidit lapsilleen.

''Mitä mieltä sie olet Siriuksesta? Tai muotoillaan vaikka näin, miten siun mielestä Sirius ja Jack eroavat toisistaan?'', Fiona hymyili viattomasti minulle, ja annoin kylmän katseeni kulkea ylitse Siriuksen, joka räpäytti hämmentyneenä silmiään. Kai Sirius nyt oletti, että haukkuisin hänet ja Fionan niin pohjalle, etteivät he koskaan voisi enää kohdata minua ilman syyllisyydentunnetta? Tai ehkä hän oletti, että kehuisin hänet niin taivaisiin, että hänelle kasvaisi siivet ja hän voisi lennellä narsistisen asenteensa kanssa kaikkien yläpuolella. En kuitenkaan ollut yhtään yllättynyt hänen mielenkiinnostaan kysyä mielipidettäni Siriuksesta ja Jackista. Jack oli minua suudellut omassa tehtävässään ja Sirius oli jakanut tehtävänsä Fionan kanssa, joten tietenkin Fiona halusi aiheuttaa lisää draamaa välillemme siitä, mitä minä ajattelisin.

Nousin hitaasti ylös, kulauttaen viimeiset pisarat tölkistäni, jättäen sen maassa istuvan Jackin vierelle. Jack katseli minua hiljaisena, hieman aran ja vaivaantuneen katseen kera. En tiedä myöskään, mitä hän toivoi tai ajatteli minun sanovan hänestä.