Maybe Possibly ✔️

Luku 44 Kuukammoinen

Lauantai 2. Syyskuuta

Lauantai oli avannut päivänsä, minun herätessäni Siriuksen sängyn pehmeydestä ja avatessani silmiäni en kuitenkaan nähnyt Siriusta missään. Saatoin vain muistaa ennen nukkumaan menosta hänen läheisyytensä ja sen oman kehoni helpottuneisuuden, kun olin saanut levätä hänen lämmössään. Kuitenkin koin olevani turvassa Siriuksen kanssa, mutta koska hän oli tuuliviiri, pelkäsin salaa, että minun olisi hankittava pian oma asunto, ettei vastaavanlaisia tilanteita tulisi, että olisin loikkimassa Gaian ja Siriuksen välillä. Minun olisi tehtävä päätökseni siitä, että jäisinkö pysyvästi Siriuksen luokse, sillä en halunnut enää kenellekään antaa tunnetta, että hyväksikäyttäisin ketään. Halusin vastata jatkossa itsestäni. Ja ainakin Samille olin kuitannut jotenkin edes velkani ja antanut anteeksi sen, että hän oli ollut kuin idiootti. Toivon hartaasti, että saisin vielä keskustella Samin kanssa ja selvittää, mikä oli ajanut hänet toimimaan, kuten hän oli toiminut. Vaikka samalla vihasin häntä, samalla hän oli minulle kuin veli, josta halusin pitää kiinni.

Kellahdin sängyn reunalle istumaan, samaisella hetkellä, kun sängyn alta pinkaisi voitonriemuinen pieni olento vauhtiin, törmäten paljaisiin varpaihini. Katsahdin lattialle kaniin, jonka veti vauhtirallia lattialla ja lähti törmäyksen jälkeen pinkomaan kauhuissaan häkkiään kohti, kai suojaan minun varpailtani. Papu ei vaikuttanut olevansa lainkaan erilainen, vaikka makuuhuoneen ulkopuolella oli kuulunut ammuskelua, Mudan haukuntaa ja muuta riehumista. Oven takaa kuului pian koputus ja käännyin katsomaan Siriuksen hahmoa, joka astui makuuhuoneen puolelle.

''Huomenta'', tokaisin hänelle, lämmin hymy kasvoillani. Sirius vastasi siihen hieman hämmentyneenä, siirtyen sitten ruokkimaan kaniaan häkin luokse.

''Rafael ja Sally ovat pian täällä, voisi olla hyvä ajatus, että pukisit päällesi vähän enemmän kuin alusvaatteet'', Sirius tokaisi vilkaisten minua, selvästi omahyväinen virne kasvoillaan. ''Toisaalta, mikäli oma itsevarmuutesi ei siitä murennu, mielelläni katselisin koko päivän sun suloista persettäsi ja paljasta ihoasi'', hän kohautti olkapäitään, kanin polkaistessa kiukkuisena jalkaansa, kun ruoanlaitossa tuntui kestävän ikuisuus. Siriuksen sanojen jälkeen tunsin punastuksen leviävän kasvoilleni ja meinasin alkaa etsiä vaatteitani, mutta vilkaistessani raollaan olevaan vaatekaappiin, huomasin tavarani yhdellä lokerolla. Aloin penkoa suurta laukkuani, josta kaivoin vihdoinkin puhtaat vaatteet ylleni.

''Joo mä pesin sun eiliset rievut'', Sirius hymähti, kun yritin vielä etsiä ihmeissäni, mihin ne olisivat lähteneet kävelemään. Tunsin huonoa omatuntoa siitä, että Sirius oli vaivaantunut pyykkääjäksi, mutta niissä oli kyllä ollut verta Siriuksesta ja Mudasta. Siriuksen ruokkiessa kaninsa, hän lähti kulkeutumaan ulos makuuhuoneesta, minun kävellessäni hänen perässään. Ensimmäisenä katseeni jäi eteiseen, jossa tuoksui vanilja, ilmeisesti jokin puhdistusaine, eikä Mudan ruumista ollut enää nähtävissä veren kera. Sirius oli ennen nukkumaan menoa siirtänyt koiran parvekkeelle lepäämään ja valvonut siellä useamman tunnin, kun todellisuus oli vasta kunnolla hänelle iskeytynyt. Mutta en ollut varma, milloin hän oli herännyt, että hän oli kaiken ehtinyt siivoamaan.

Seurasin Siriusta keittiöön, jossa hän kaatoi kahteen kuppiin kahvia ja viittosi minua istuutumaan keittiönpöydän äärelle. Hän asetteli kahvikupin eteeni ja kävi hakemassa maitoa jääkaapista, jonka asetti kuppiemme väliin. Sirius näytti hyvin väsyneeltä, sekä tämän hiukset olivat räjähtäneet jossakin vaiheessa, kun osoittivat taas jokaiseen mahdolliseen suuntaan maailmassa. Ennen kuin ehtisin edes maitoon tarttua ja kaataa sitä kahvini joukkoon, ovelta kuului koputus. Sirius lähti avaamaan ovea ja Rafael tupsahti sisälle perässään Sally, joka tervehti Siriusta hieman epäröiden, jonka jälkeen kaksikko tuli luokseni keittiöön. Sirius työnsi näiden naamojen eteen kahvikupit, ja kaatoi näille kahvia, ennen kuin lysähti istumaan minua vastapäätä pöydän ääreen. Olin hyvin epävarma siitä, että minut ja Sally laitettaisiin saman pöydän ääreen, puhumattakaan Sirius ja Sally, jotka tuntuivat olevan toistensa kurkuissa kiinni.