Maybe Possibly ✔️

Luku 19. Suojelevainen

Torstai 23. Elokuuta

Havahdun hereille olohuoneen sohvalta ja minulla menee hetki aikaa ymmärtää, että missä olen tai mitä oikeastaan on tapahtunut. Lopulta muistan, että jäimme Siriuksen kanssa katsomaan jotakin televisiosta, kun olin rauhoittunut ja hyväksynyt kohtaloni täällä. Hieron uneliaasti silmiäni ja työnnän karvaisen peiton päältäni pois, huomaten katsoa sohvapöydälle, jossa kiemurtelee kohtalaisen kauniillakin käsialalla jonkin oloinen viesti minulle.

Huomenta unikeko.

Lähdin yöksi oppilaskunnantalolle, tuun käymään illalla.

Voit varmaan ulkoiluttaa Mudan?

Mutristan tympääntyneenä huuliani Siriuksen viestille. Iloinen haukahdus kuuluu pian eteisen ja olohuoneen välissä olevan lasioven takaa, ja kun vilkaisen sen suunnalle, näen Mudan läähättävän naaman lasiovea vasten. Vinkaisen turhautuneena ja vilkaisen lapun loppuosaa, johon Sirius on jättänyt puhelinnumeronsa, jos kaipaisin häntä. Miksi ihmeessä kaipaisin häntä? Toisaalta, olin hänen kodissaan ja se tuntui hyvin omituiselta ajatukselta. Venyttelen vielä viimeisetkin unenrippeet itsestäni ja päätän suunnata suihkuun.

Lasioven luona mittailen hieman kauhuissani koiraa, mutta väännän hitaasti oven auki ja luikahdan eteiseen. Muta tuijottaa minua selvästi odottavasti, ja yritän hivuttautua sen oudoksuvassa katseessa kohti suihkua. Kun pääsen koiran kohdalle, se heilauttaa häntäänsä, mutta koska en ala paijata sinä, vaan jatkan hivuttautumistani kohti vessaa, se päästää hämmentyneen haukahduksen. Jos Sirius sanoi, että tästä koirasta olisi minulle turvaksi, saatan olla eri mieltä.

Juuri, kun uskon, että olen selvinnyt koirasta, ja tartun vessan oven kahvaan. Muta kirmaa haukahdellen luokseni ja hypähtää rintakehääni päin, niin, että lennän persuksilleni vessanoven eteen. Mittailen koiran silmiä ja se näyttää siltä kuin joku olisi loukannut sitä sydänjuuria myöden. Silitän kevyesti sen päätä, ja yritän hymyillä sille vaivalloisesti. Muta kuitenkin on mielissään ja kääntää minulle takamuksensa, mennen naulakon luokse ja kiskaisten talutushihnansa alas, tuoden sen minun luokse.

''Eikun käyn ensin suihkussa'', huomaan piipittäväni koiralle, joka tökkii märällä ja kylmällä kuonollaan rannettani. Huokaisen hiljaa ja otan talutushihnan käteeni. Pyöritän sitä hetken hämmentyneenä, kun koira näyttää hyvin kypsältä jo minuun. Sillä taitaa tosiaan olla kiire päästä ulos. ''Älä pure, okei?'', mumisen hiljaa ja yritän nopeasti sujauttaa hihnan toisessa päässä roikkuvan pannan sen pään ylitse kaulalle. Muta kääntyy heti ovelle ja päätän sanoa hyvästit suihkulle, ja seurata Mutaa ulos. Huomaan naulakossa roikkuvan avainnipun ja nappaan sen mukaani, tietämättä sopisiko edes yksikään avaimista oviin.

Laskeudumme rappukäytävässä portaita pitkin aina alimpaan kerrokseen asti. Koira on mielissään ja olisi innokkaasti jo menossa ulos, mutta minä kompastelen vielä viimeisissä portaissa hihnan kiristyessä kädessäni. Ovella päästän suuren koiran ensin ulos ja seuraan sitä vastahakoisena pihalle, jossa viime hetkien auringonvalo vielä tervehtii minua. Syksyä kohden oltaisiin menossa, mutta yllättävän pitkään tuntui olevan vielä lämmintä. Samassa muistan, että minun pitäisi viikonlopuksi mennä äidin luokse, ja tänään olisi jo torstai. Naomi oli ilmeisesti varastanut viimeiset rahani kämpältämme opistolla ja nyt minulla ei olisi mitään rahaksi mainittavaa. En kuitenkaan haluaisi tuottaa äidilleni pettymystä, että kieltäytyisin menemästä. Etenkin, kun pikkuveljeni olisi syntynyt ja alustavat kastajaiset äitini haluaisi pitää siellä, ennen virallisia, joihin kovinkaan moni sukulainen ei pääsisi tulemaan.