Maybe Possibly ✔️

Luku 87 Epäaito

Lauantai 23. Joulukuuta, Viikko 19

Olin viettänyt aikaani Siriuksen luona sairaalasta päästyäni, ja tehnyt Siriuksen tietokoneella töitäni, sekä koulutehtäviäni. Kaikki vaikutti olevan valmista ja kykenin vihdoinkin aloittamaan ja nauttimaan lomastani. Kuitenkin minua huolestutti jonkin verran se totuus, että tulevaisuuteni olisi seuraavaksi auki. Saisin loman jälkeen postissa todistukseni koulusta ja ainakin Gaia oli antanut minun pitää työpaikkani hänen yrityksessään, vaikka olimmekin muuttaneet työntekoni etätyöksi. Tein liki kaikki hommani, jotka koskivat artikkelien arvostelua, lähettelyä, kritisointia ja kustannusbudjettien luontia. Toisaalta se oli helpottavaa, sillä en paljoakaan ollut muiden kanssa tekemisissä ja toiseksi siksi, etten joutuisi kohtaamaan asiakkaita, jotka yrittivät saada kirjoituksiaan lehtiin tai kirjoiksi asti. Gaian bisneksiin, kun kuului myös kustannusyhtiö, jonka toiminta oli lyöty minulle ja Katylle. Pääsääntöisesti soittelin ainoastaan Gaian ja Katyn välillä, ja luin päivästä toiseen erilaisia kirjoitelmia. Nojauduin tyytyväisenä Siriuksen huoneen tuoliin ja vedin syvään henkeä. Olin ennen töiden viimeistelyä soittanut äidilleni maalle, kertoakseni kuulumisistani ja kaikki vaikutti olevan hyvin myös kotipuolessa. Oli helpottavaa kuulla äidin ääni, ja tämän joulun toivotukset. Siksi ajaksi, kun olin kaiken viimeistellyt, Sirius oli lähtenyt johonkin, ja alakerrassa muut valmistelivat kaikkea jouluaaton varalle. Tosin Gaiakin oli jossain, mutten oikeastaan ollut suunnitellut loppu illalleni mitään erikoista.

Olin sairaalasta päästyäni kertaalleen nähnyt painajaisia tapahtuneesta, ja huolehtinut tällä kertaa asiani paremmin, jonka takia Sirius oli käyttänyt minua lääkärillä hakemassa reseptiä vahvempiin unilääkkeisiin. Aloin toipua kaikesta tai sitten aloin turtua, en ollut enää aivan varma, mutta olin kohdannut kaikki painajaiseni ja yrittänyt keskittyä vain tulevaan. Joka näytti ainakin Siriuksen osalta positiiviselta. Hän valmistuisi kokonaisella tutkinnolla, eikä sellaisilla kurssipaloilla joilla minä valmistuin puolestani. Lopulta nousin tuolistani, kun kuulin puhelimen soivan. Vilkaisin yöpöydälle, Siriuksen puolelle sänkyä, jossa näyttö vilkkui toistamiseen. Olin aikeissa mennä sammuttamaan koko typerän puhelimen, kun hän ei näyttänyt ikinä osaavan muistaa ottaa sitä mukaansa mihinkään.

Kuitenkin pysähdyin vain vähän matkan päähän, kurottaen puhelinta kohti, purren alahuultani. Se ei välttämättä olisi hyvä ajatus. Kykenin muistamaan hänen raivonsa vieläkin kaiken kamppailun keskellä, kun hän oli ollut eniten vihainen siitä, että olin koskenut hänen tavaroihinsa. Istahdin sängyn kulmalle, katsellen tärisevää puhelinta. Ehkä mitään ei olisi tapahtunut, jos en olisi koko puhelinta huomannut. Max oli varmasti jättänyt puhelimen ansaksi tai syötiksi Siriukselle, kun tämä oli saapunut myöhemmin huoneeseen ja lukenut viestejä. Huokaisin syvään. Ei olisi hyvä ajatus koskea hänen tavaroihinsa tai käyttää niitä, etenkään käyttää niitä. Mutta puhelimen lakattua soimasta, näytölle paukahti viesti. Kurkistin nähdäkseni, kuka Siriusta yritti tavoitella. Enkä voinut peittää pettymystäni, vaikken ollutkaan ollenkaan yllättynyt, kun huomasin Naomin nimen. Ilmeisesti aiemmin Naomin numeroksi nimetyt nimet Sirius oli vaihtanut Naomiksi. Otin puhelimen käsiini, aikeenani sammuttaa koko typerän laitteen, mutta avatessani näytön, yläpalkissa oli merkki puheluista ja viesteistä. Vedin näyttöä alaspäin, nähdäkseni Naomilta tulleet kahdeksan puhelua ja yhden viestin, jonka puhelin ilmoitti valokuvana.

Avasin kyseisen valokuvan, enkä voinut olla peittämättä turhautumistani ja suruani, kun kuvassa oli Naomi peilin edessä. Eihän siinä mitään. Mutta hänen vatsansa oli valtava. Kuvan alla luki:

''Hyvää joulua meiltä'', ja varmaan miljoona sydäntä, erivärisinä, kokoisina, ja muotoisina perässä. Katselin Naomin raskausvatsaa. Mitä hittoa Sirius ajatteli? Mitä hittoa minä ajattelin? Sammutin puhelimen ja asetin sen yöpöydälle suunnilleen samaan kohtaan ja asentoon, jossa se oli ollutkin. En voisi kieltää, etten olisi yrittänyt selata heidän viesteissään ylemmäs, nähdäkseni puhuvatko he paljonkin keskenään minun ja Siriuksen jutusta huolimatta, mutta mitään ei ollut. Ehkei he puhuneet muuta kuin puhelimessa. Tai sitten Sirius poisti kaikki viestit. Laskin käteni syliini ja en voinut estää syvän huokauksen karkaamista. Miksi minä edes olin yrittänyt päästä heidän kahden väliin?