Maybe Possibly ✔️

Luku 99 Myrkytetty

Torstai 28. Joulukuuta
 

Jätin laukkuni lattialle, sinne missä olin istunut vain hetken aiemmin, ennen kuin lähdin raivon vallassa kulkemaan kohti keittiötä. Mutta eteisessä pysähdyin Kuuran kohdelle, joka nojasi takaraivollaan kaidetta vasten ja työnnyin hänen silmiensä eteen, nostaen ylihuultani. Kuura vastasi siihen virneellä, virneellä, jonka oli kuin ilmetty Siriuksen pahansuopa virne. Oliko tämä hänen kostonsa minulle, että Gaia roikkui perässäni? Oliko hän todella kutsunut Naomin tänne ja halunnut sekoittaa lisää pakkaa, juuri kun kaikki vaikutti menevän hyvin? Vai oliko kuitenkin Sirius myynyt tarkoituksella huumeita Nickylle ja Naomille, että Naomi vetäisi yliannostuksen ja joko kuolisi tai lapsi kuolisi keskenmenoon? Oliko tämä ainoa syy, miksi Sirius halusi lähteä kanssani, ettei jäisi tästä koskaan kiinni?

''Sano jos sie aiot jotain sanoa'', Kuura naurahti, minun siristäessäni hänelle silmiäni.

''Olet juuri niin kusipäinen huora kuin ennen tapaamistamme kuulin muiden ajattelevankin'', sihisin hänelle, Kuuran kallistaessa päätään, hymyillen leveästi.

''Ai niinkö?'', hän suoristi itsensä, ollen minua pidempi. Tuijotin vihaisena takaisin hänen silmiään, kunnes hän veti avokämmenellä minua kasvoihin, minun henkäistessäni ja pääni kääntyessä hänen lyöntinsä mukana.

''Kuura!'', Gaian ääni kajahti olohuoneesta, ja Kuura virnuili itsekseen, mutta vetäytyi sitten luotani, minun nuolaistessa alahuultani, johon kämmen oli myös osunut lyönnin ohella. Hänen suoristaessaan ryhtinsä ja aikoessa kulkea minun ohitseni, otin kaiteesta kiinni ja potkaisin taaksepäin jalallani, niin että Kuura lensi naamalleen olohuoneen ovesta lattialle. Koko olohuone hiljeni. Tunsin miten adrenaliini hakkasi suonissani, enkä osannut enää pysäyttää sitä raivoa sisälläni, jota alkoholi oli ruokkinut, jota käsittelemättömät asiat olivat vahvistaneet. Kyyristyin Kuuran ylle ja nappasin kiinni hänen vaaleista hiuksistaan, polkaisten jalallani aivan hänen kasvojensa viereen, saaden Kuuran silmät aavistuksen verran suuremmiksi, kun väänsin hänen päänsä omieni kasvojeni eteen, katsoakseni hänen veristä naamaansa silmästä silmään.

''Siuna en astuisi johtajaasi vastaan'', sihahdin hänelle, Kuuran irvistäessä minulle ärtyisänä. Päästin hänen hiuksistaan irti ja vihaisena korkokenkäni kopisten vasten lattiaa, annoin itseni kulkeutua keittiöön, jossa repäisin ulko-oven auki ja pamautin sen perässäni kiinni. Päästessäni pimeyteen ulos, pihavalot olivat päällä ja erotin Siriuksen hahmon katoksessa. Huusin hänen nimeään koko matkan, kun lähdin harppomaan koko pihan poikki hänen perässään. Ulko-ovi kävi takanani, kun se lensi auki, kun muut olivat tulossa perääni.

Sirius nousi katoksessa ylös, kävellen sieltä ulos, kun kuuli minun huutavan omaa nimeään. Hän kohotti toista kulmaansa, selvästi tietämättömänä siitä, mitä minä mesosin. Vaikka mieleni teki huutaa hänelle, tai lyödä häntä, päästessäni hänen eteensä, haaleassa mekossani olevien Kuuran veritahrojen kera, mulkoilin häntä suutuspäissäni, yrittäen vetää syvään henkeä. Sirius lähti askeltamaan minua lähemmäs levittäen käsiään minua kohti, mutta riuhtaisin hänen kätensä itsestäni irti ja hän perääntyi aavistuksen verran. Kohotin pussin hänen kasvojensa eteen.

''Mitä nämä ovat?'', kysyin tiukasti, Siriuksen hitaasti viedessä katseensa pussiin, ja sitten takaisin minuun. ''Sirius. Mitä vittua nää on?'', kivahdin, Siriuksen vetäessä katseensa minuun.

''Mistä sä olet nuo saanut?'', hän kyseenalaista kaiken muun rauhallisesti, tarkkaillen jokaista liikettäni, ollen valppaana, vaikka näyttikin ulkoapäin tyyneltä kuin vuori kovimmassakin myrskyssä.