Maybe Possibly ✔️

Luku 89 Suolainen

Sunnuntai 24. Joulukuuta

''Nyt, kun kaikki on hyvin. Luna, lähdetkö hetkeksi kanssani yläkertaan?'', Sam kysyi, astellen minun ja Siriuksen luokse pöydän äärellä, kun olimme lahjojen avaamisen jälkeen siirtyneet syömään. Sirius kohotti häneen hämmentyneen ja ärtyneen katseensa, ja Sam otti jotakin selkänsä takaa, johon oli kätensä piilottanut. Hän veti esiin kalliinnäköisen viinipullon. Muutenkin Sam vaikutti siltä, että hän oli ruuan yhteydessä tullut tylsyyteensä juoneeksi liian monta lasillista, jonka takia hänen silmänsä tuikkivat iloisina ja leikkisinä kuin kaksi pientä tähteä.

''Mitä sä haluat?'', Sirius murahti välittömästi, ollen paikalla, valppaana ja oma itsensä. Laskin käteni hänen reidelleen, taputtaen muutaman kerran merkiksi nyt rauhoittua. Sirius mulkaisi minua ja jatkoi Samin mulkoilua, arvioivalla ja haastavalla katseella.

''Haluaisin puhua vähän kaikesta, ei ole oikein ollut tilaisuutta'', Sam hymyili, katsellen minua, sivuuttaen kokonaan Siriuksen olemuksen.

''Jos haluat jostain Lunan kanssa puhua, voit sanoa sen tässä'', Sirius murahti, ja päätettyään syömisensä, hän tarttui viinilasiinsa.

''Tietty, mie tulen heti'', hymyilin Samille, nousten ylös paikaltani, ja kiittäen ruuasta Auroraa, joka hymyili vastaukseksi.

''Hei? Et varmasti mene'', Sirius murahti, napaten minua olkapäästä. Kiepsahdin hänen puoleensa, kohottaen kulmiani ja hymyillen hänelle huvittuneena.

''Oletko mustasukkainen?'', kysyin häneltä hymyillen, Siriuksen päästäessä irti ja katsoen minua ärtyneenä suoraan silmiini.

''En, en tietenkään. Kuka niin väittää?'', hän murahti, kääntyen takaisin lasillisensa puoleen. Sam loi minuun hymyilevän katseensa, minun pyöritellessäni silmiäni Siriukselle.

''Älä sitten käyttäydy kuin lapsi'', näpäytin Siriukselle, ihan vain, kun tiesin sen ärsyttävän häntä. Sirius vilkaisi minua olkapäänsä ylitse, huokaisten syvään, minun ristiessä käteni rintakehälleni ja nyökäten Samille, että voisimme mennä. Lähdin Sam vierelläni kulkeutumaan yläkertaan, emmekä puhuneet mitään, mutta molemmat suuntasivat Siriuksen huoneeseen. Sam näytti siltä että olisi hänelle riittänyt istuminen käytävälläkin, mutta en halunnut ottaa sitä riskiä, että kun aloittaisimme pullon kittaamisen kurkustamme alas ja päätyisimme kunnolla avautumaan, että joku kuulisi meidät. En halunnut tulla möläyttäneeksi jotakin, jonka Gaia, Benjamin tai etenkään Sirius voisi kuulla ja alkaa nälviä siitä. Avasin Samille Siriuksen huoneen oven, hänen mennessä edeltä ja minun perässä.

''Oot oikeesti kietonut Siriuksen sormesi ympärille'', Sam hymyili istuutuen sängylle ja alkaen kiertää korkkia auki pullosta. Nojauduin vaatekaappia vasten, hymyillen hänelle huvittuneesti, mutta hänen katsoessaan minua kohautin olkapäitäni.

''Uskon hänen ymmärtäneen tilanteemme paremmin'', tokaisin kevyesti, Samin ojentaessa minulle avattua pulloa, että voisin nauttia ensimmäisen siemauksen. Ja tietysti tein työtä käskettyä, kohotin pulloa hänelle ja otin pitkän kulauksen, vaikka inhosin viinin makua. Kuitenkin hyvän ystävän kanssa ryyppääminen, vaikka sitten sivistyneesti viinin kustannuksella oli täydellinen suunnitelma.

''Eikö sua sitten huolestuta Naomi? Tai kaikki tuleva? '', Sam kysyi, ennen kuin otti pitkän hörpyn viinipullosta ja siirtyen sängyllä toiseen reunaan, minun mennessäni tietokonetuoliin istumaan.