Maybe Possibly ✔️

Luku 49 Käärme

Keskiviikko 6. Syyskuuta

Hirveän kova pauke. Ja se kuului uudelleen. Ja taas uudelleen. Käytävä tuntui kaikuvan. Raotin silmiäni unisena uudessa makuuhuoneessani, hahmottaen vieressäni vielä rauhallisesti nukkuvan miehen, jonka rintaa vasten olin nukahtanut. Jossakin vaiheessa olin kuitenkin heittänyt päivän vaatteeni lattialla kasaan, nukkuen alusvaatteillani, sekä yhtä alaston oli myös nuorukainen, jonka mustat hiukset kutittelivat hänen nenäänsä. Olimme myös kääntyneet oikeinpäin sängylle nukkumaan, ettemme maanneet edelleen poikittain sängyllä. Katselin Gaian miehekkäitä kasvonpiirteitä, ja hiljaisuuden jatkuessa jonkin aikaa, etsin mukavamman asennon hänen viereltään, hänen lämmöstään. Oli mukavaa saada nukuttua jälleen jonkun vieressä, samalla kun ulkopuolella oleva ilma jatkoi kylmenemistään lähestyvän talven seurauksena. Pieni hymy kohosi kasvoilleni, uppoutuessa pehmeän peiton alle ja tyynyn päälle, lämmön juoksennellessa ihollani. Mutta sitä kesti ehkä vaivaiset viisi sekuntia, kun pauke alkoi uudelleen. Joku hakkasi jotakin.

Kohotin kummastuneena pääni ylös. Joku hakkasi jotakin lähellä? Remontointiinko jossakin? Hieraisin väsyneitä silmiäni ja haukottelin leveästi, yrittäen uudelleen paikantaa olinpaikkaani, vaikkakin tiesin olevani nyt virallisesti omassa kodissani, Gaian omistamalla sängyllä, Gaian vieressä ja niin uskomattomalta kuin se kuulostikin, yöunet olivat rauhoittaneet mieleni ja koin olevani turvassa. Seuraavaksi pauke oli muuttunut jyrinäksi ja joku huusi käytävässä jotakin. Gaia huokaisi itsekseen vierelläni, hänen herätessään myös meteliin.

''Ajattelitko puuttua tuohon?'', hän mumisi unisena, kääntyen katsomaan minua. Kurtistin hänelle kulmiani ihmeissäni, hänen paljaan yläkroppansa päällä. Aivan, hetkoinen pienoinen. Joku metelöi minun oveni takana. Silmäni värähtivät suuriksi. Minun oveni takana?

Pomppasin ylös sängystä, napaten Gaian paidan päälleni tuolilta, avaten makuuhuoneeni oven, siirtyen vauhdikkain askelin kohti ovea. Yritin kuulostella ensin oven avaamista, jotta osaisin varautua, kuka siellä voisi olla. Mutta pauke oli ainoa ääni, joka pian rikkoisi tärykalvoni. Raotin hämmentyneenä ovea, joka repäistiin minulta apposen auki. Vinkaisin säikähtäneenä loikaten ovelta taaksepäin, katsellen silmästä silmään ruskeahiuksista nuorukaista, joka oli täyden raivonvallassa.

''Missä helvetissä se kusimulkku on?'', korealaisen kasvot omaava nuorukainen ärähti minulle, minun kallistaessani kysyvästi päätäni, samalla kun yritin nyppiä Gaian paidan helmaa alemmas. ''Gaia, missä vitussa se on?!'', Rafael tuli ilman lupaa kysymättä asuntoon, paiskaten oven perässään. Mittailin häntä päästä varpaisiin, osaamatta virallisesti pelätä häntä. Mutta hänen ottaessaan minua kohti kaksi askelta, kädet puristuessa nyrkkiin, käänsin pääni sivuun, jotenkin alitajunnassa varautuen siihen, että hän löisi vielä minua vihan liekehtiessä hänen silmissään, joten osoitin samaan aikaan makuuhuonetta kohti. Mistä ihmeestä oli kyse?

Rafael lähti heti suuntaamaan makuuhuonetta kohti, minun tarkkaillessa kummastuneena tilannetta makuuhuoneeni ovenpielestä. Rafael seisahtui unisen Gaian vierelle, tarttuen kädellään tämän hiuksista, selvästi raivoissaan. Gaia räväytti nyt silmänsä kunnolla auki ja niin nopeasti tilanne tapahtui, että tämä vain kaatoi Rafaelin sänkyyn vierelleen, ja kierähti tämän ylle. Silmäni suurentuneina katselin, kuinka Gaia kohotti kätensä nyrkkiin valmiina lyömään säälittävästi rimpuilevaa Rafaelia.

''Hei, ehkä te voisitte nyt vaan puhua siitä, mitä on tapahtunut?'', kysyin hiljempaa, haluamatta varsinaisesti mennä väliin, mutta en kyllä halunnut olla sekään, joka joutuisi siivoamaan verta lakanoista. Gaian ote kuitenkin piti, vaikka Rafael yritti edelleen rämpiä karkuun pidemmän ja lihaksikkaan miehen alta.