Maybe Possibly ✔️

Luku 53 Työläinen

Keskiviikko 6. Syyskuuta

Koko kaaos oltiin lopulta ratkaistu kirouksilla, joita langetimme toisillemme, vaikka kaikki me tiesimme, ettei tämä jäisi tähän. Rafael oli lähtenyt Lolan, Sammyn, sekä Gaian kanssa, Lolan ajaessa. Lola otti omien sanojensa mukaan Samin luokseen, voidakseen pitää todellakin siitä huolta, ettei tämä kuolisi lopullisesti. Minä olin edelleen sitä mieltä, että Sam olisi pitänyt viedä sairaalaan, mutta lääkäri-tohtorimme Lola oli ehdottomasti sitä mieltä, että hän osaisi hoitaa kaiken. Oli kerrassaan mahdotonta sanoa Lolalle vastaan, mutta päätin yrittää päästä käymään mahdollisimman pian Samin luona, jos vain saisin sellaisen luvan Lolalta. Asia vaivasi minua vieläkin, vaikka tiedostin olevani sekoamassa, koska mikään ei ollut normaalia. Mikään ei toiminut näin, ei asiat näin menneet missään. Eikä etenkään minun elämässäni tällaista saisi tapahtua.

Istuin Siriuksen autossa etupenkillä, kun Alex hermostuneena korjasi takapenkillä huiviaan. Alexin oli saatava jostakin yöpaikka, joten olimme tarjoutuneet viemään hänet kampukselle, jossa hän voisi saada huoneen, jonkun kanssa. Tai oikeastaan minä olin tarjoutunut yövyttämään Alexin luonani, mutta se oli ollut ehdoton ei Alexille itselleen, sillä hän oli aivan kauhuissaan kaikesta tapahtuneesta. Enkä toisaalta sitä ihmetellyt sitten ollenkaan, kun sivupeilistä vilkaisin Alexia, hän järsi hermostuneena kynsiään. Kun kaikki tuntuivat haluavan vain olla hiljaa, päätin käynnistää radion, jotta voisimme edes jotakin kuunnella. Jotakin muuta kuin hiljaisuutta, joka yritti tukehduttaa meidät kaikki tässä autossa, tässä maailmassa.

Minulle oli jäänyt sellainen näkemys, että oli kaksi vaihetta, ensimmäinen oli jatkuva aggressiivinen väkivallan kutkuttama riitely ja toinen oli rauhallinen hiljaisuus, jota ei voisi rikkoa millään. Välimaastosta löytyi alkoholi, joka ratkaisisi sen, kumpaan suuntaan me kallistuimme milloinkin. Ja katsoessani Siriusta, joka liu'utti autonsa vapaalla parkkipaikalle kampuksen edustalle ruutuun, jouduin todella miettimään, miten olin taas päätynyt tähän tilanteeseen. Aloin tuntea oloni huoraksi, joka vaihtoi miestä joka hetki, jos vain tilaisuuden sai. Vaikken mitään seksuaalista heidän kanssaan oikeastaan tehnytkään. Ehkä minun tulisi sillekin tehdä jonkinlainen muutos. Etenkin nyt, kun Sirius olisi seurassani ja olisin mahdollisesti saanut hänet takaisin.

Jos meillä edes oli mitään.

Lähdimme kulkeutumaan parkkipaikalta kohti rakennusta, jossa oppilaiden omat huoneet olisivat. Alex kantoi laukkuaan olallaan ja kulki hiljaisena takanamme, hän oli hyvin hermostunut tästä tilanteesta, sekä Samista. Tietysti minäkin olin huolissani Samista, mutta minusta oli alkanut tuntua, että kävelin jatkuvassa sumussa, enkä osannut enää laskea painoarvoa kaikelle. Ilman sairaalaan menoa, en suoraan sanoen uskonut, että Sam jäisi henkiin. Mutta ehkä Lola todella osaisi jotakin suurta ja mullistavaa, kuten tikata toisen haavan, mikäli valtimo olisi ehjä. Gaia oli sekaisin, ja kerrankin huomasin, että Sirius oli jollakin tavalla ottanut Gaian rauhallisen aseman omalla tavallaan. Hän tuntui nyt olevan se, joka piti järjestystä.

''Hyvää iltapäivää vain Sirius ja neiti Wolf, kuinka voin auttaa teitä?'', tiskin takana oleva nainen nosti silmälasejaan nenänsä päässä ja katseli meitä kahta. Otin askeleen sivummalle, että takanamme oleva punapäinen Alex näkyisi hieman enemmän.

''Nyt olisi sellainen tilanne, että tämä avuton olento takanani tarvitsisi täältä huoneen. Sam varmasti hoitaa maksujärjestelyt, mutta Alexilla ei nyt ennen koulun alkua ole mitään paikkaa, joten olisiko mahdollista, että hän saisi huoneen täältä ja sovitte sitten Samin kanssa asian seuraukset?'', Sirius kysyi, puhuen turhankin virallisesti ja asiallisesti. Nainen kuitenkin hymyili leveästi ja alkoi koota paperikasaa Alexille, ottaen kynän tietokoneensa vieressä olevasta kupista, viitoten Alexia tiskin luokse.