Maybe Possibly ✔️

Luku 29 Selittelijä

Maanantai 28. Elokuuta

Olin todella huonosti levännyt koko yön, olin kierinyt Siriuksen sängyssä kuin peruna kuumassa kattilassa ja huokaillut itsekseni. Jossakin välissä myös Sirius oli käynyt makuuhuoneessa kääntymässä, mutta en ollut halunnut keskustella hänen kanssaan, joten olin esittänyt nukkuvani. Kuitenkin minulle oli selvinnyt, ettei hänellä edes ollut asiaa minulle, kun hän oli jotakin ottanut yöpöydältä ja laskenut sitten jotakin siihen tilalle. Herätykseni pärähtäessä puhelimestani soimaan, tuskastuneena sammutin sen ja katselin edelleen pimeää huonetta, jonka kylmä ja lähestyvä talvi sai aikaan. Kolmas viikko kampuksella lähtisi tänään käyntiin minun osallani, ja naurettavaa oli ajatella, että siitäkin ajasta olin yli puolet loikoillut kotona tai siis tarkoitan Siriuksen luona.

En voinut ymmärtää, mikä Siriuksessa kiehtoi minua. Minä vihasin häntä, mutta kerta toisensa jälkeen, aloin toivoa, että hän vaivaantuisi olemaan lähelläni, koska vaikka vihasin häntä, minä taisin todella haluta hänet. Niin naurettavalta kuin se kuulostikin. Noustessani sängyltä, pukeakseni vaatteeni sängyn viereltä, katseeni osui hieman raollaan olevaan vaatekaappiin. Työnsin sen unisena kiinni, mutta samaisella hetkellä tomera takajalan rummutus alkoi kuulua kaapista, ja raotin sen uudelleen, huomaten kanin mulkoilevan minua alimmalta hyllyltä. Että kehtasikin mennä nukkumaan Siriuksen paitojen joukkoon! Kuitenkin silmiini pisti kuvakehys, joka lojui ylemmällä hyllyllä joidenkin siistien juhlavaatteiden päällä. Mietteliäänä tartuin siihen ja jäin katsomaan kuvaa, jossa oli kaksi aikuista ja kolme poikaa. Hetken tuijotettua kuvaani älysin sen olevan Siriuksen jokin perhepotretti, jossa Sirius itse seisoi vanhempiensa edessä keskellä. Arvioin hänet ehkä seitsemäntoista vuotta täyttäneeksi, ärtynyt mulkoilu kasvoillaan, kun hänen isoveljensä pörrötti hänen hiuksiaan ja nuorimmainen, ehkä kolmetoista vuotta täyttänyt omisti kasvoillaan lapsenomaisen lämpimän hymyn ja piti äitiään kädestä. Siriuksen isä oli bisnesmiehen näköinen, hän katseli aavemaisena kameraan, kylmät silmät kiiluen, toinen käsi vanhempien esikoisen olkapäällä, joka edelleen pörrötti niitä Siriuksen mustia hiuksia. Mutta nainen oli kaunis, lämpimästi hymyilevät kasvot olivat keskittyneet nuorimmaiseen.

Laskin kuvan mietteliäänä takaisin, mennen laukkuni luokse, josta nappasin harjan ja aloin harjata valkoisia hiuksiani suoriksi. Ainoat asiat, mitkä päällimmäisinä muistin Siriuksen perheestä olivat: se mummo kauppakeskuksessa, sekä isoveli, joka olisi rikas. Millaisetkohan veljesten ja vanhempien välit olisivat? Päätin antaa asian olla, odottaa, jos joskus kohtaisin tämän perheen, ja olla vain nyt valmiina Samin tuloa varten. Laittaessani valot huoneeseen päälle, vilkaisin yöpöydälle, johon Sirius oli jättänyt jotakin käydessään huoneessaan. Äimistyneenä katselin paperikasaa, jossa oli nimeni päällä ja viesti : Haista vittu ja ole hyvä. Selasin hetken paperipinoa, kunnes ymmärsin niiden olevan kaikki tehtäväni, jotka minun oli pitänyt tehdä 'lomani' aikana.

Istahdin Samin audiin, joka oli saapunut pihaan. Sam käänsi musiikkia heti hiljaisemmalle, kun suljin oven perässäni ja napsautin turvavyön kiinni. Hän aloitti heti puheripulinsa siitä, kuinka kauheaa on, kun joudun olemaan Siriuksen luona ja hän jopa tarjoutui majoittamaan minut oppilaskunnan talolle. Kieltäydyin siitä vaisusti ja vilkaisin parkkipaikalle, jossa Siriuksen mersu nukkui. Sirius oli ilmeisesti päättänyt jäädä kotiin tänään, omatuntoni painoi, sillä hän oli tainnut vääntää koko yön minun tehtäviäni ja jätti nyt omat tuntinsa väliin.

''Sä puhut häistä, sanon katotaan. En oo valmis sitä vielä sanomaan, mut ajattelin sua koko aamun, haluun, et oot kokonaan mun''.

Vilkaisin vaitonaisena musiikkisoitinta, johon Samin puhelin oli kytkettynä, josta tämä kappale alkoi soimaan. En ollut sitä kuullut ennen, mutta jotenkin osasin samaistua siihen. Se sai minut ajattelemaan sitä hetkeä, kun olimme ajaneet maalta takaisin kaupunkiin, kun se iskelmä häiden perumisesta oli soinut radiosta. Pieni hymy kiipeää kasvoilleni ja nojaudun katsomaan ikkunasta ulos, jottei Sam huomaisi minun hymyilevän itsekseni. Se vain kertoisi, etten kuuntelisi häntä ja hänen mutinoitaan Siriuksesta, sekä huonoista yöunista.