Maybe Possibly ✔️

Luku 78 Äänettömällä

Torstai 9. Marraskuuta

En osallistunut sen enempää juhliin. Muistan hatarasti lopulta vain sammuneeni makuupussiini ja seuraavalla hetkellä Lola oli yrittänyt hakata minua hereille tyynyllään. Meille oli tullut kiireellinen aamu muihin ryhmäläisiin nähden, kun olimme purkaneet telttaamme ja lopulta Orion oli joutunut auttamaan meitä. Minusta tosin tuntui, ettei Lola ollut edes yrittänyt. Hän oli muutenkin vaikuttanut minua kohtaan äreältä ja uupuneelta, mutta Orionin ilmestyessä hän oli taas aivan toisenlainen. Olisin halunnut edes pienen hetken, jolloin olisin voinut puhua hänen kanssaan, mutta bussiinkin mennessämme Lola puhui liian kovaan ääneen ja innokkaasti oravasta ja kilpikonnista Orionin ja Willin seurassa. Enkä lopulta bussimatkasta muistanutkaan mitään muuta kuin kuulokkeet korvillani, jotka olivat hakanneet niin tiheästi biisejä, etten jaksanut keskittyä mihinkään muuhun.

Ennen kuin bussi oli saapunut takaisin linja-autoasemalle olin soittanut Samille, olihan Sirius sentään kehottanut minua niin tekemään, kun ei itse pääsisi paikalle hakemaan minua. Toisaalta se oli helpottava ajatus, etten joutuisi näkemään heti ensiksi Siriusta, jonka kanssa olimme saaneet väliaikaisen aselevon, ilman edes, että olimme puhuneet asioita läpi. Muistaisinpa edes mistä tämä jatkuva vääntäminen oli saanut alkunsa! Olisi hienoa kyetä olemaan tasapainoisessa parisuhteessa, ilman, että minä saisin tyytyä olemaan se heikompi osapuoli, joka eli täysillä tunteillaan. Sen ajatteleminen sai minut ikävöimään jonkin verran taas Siriusta.

Sam oli minut hakenut audillaan, ja kertonut minulle tapahtuneista. Minua yllätti se, ettei hän jaksanut olla minulle mistään vihainen. Hän ei jaksanut enää vääntää kättä kanssani ja siinä kohtaa minäkin halusin antaa hänen kanssaan kaiken vain olla. Halusin rakkaan ystäväni takaisin, vaikka alku meidänkin välillämme oli ollut outo. Kuitenkin Samin ollessa minua vastassa, hän oli nojannut autoonsa odotellessaan minua ja tullut halaamaan minua, sekä auttamaan kantamaan tavaroitani autoon. En oikeastaan ollut edes asemassa hyvästellyt ketään retkellä olijoista, se kaikki oli ollut yhtä kaaosta ja todellinen virhe lähteä sinne edes. Mutta Samin kertoessa, että Sirius oli kysellyt minusta häneltä, se sai sydämeni hetkeksi tanssimaan, ennen kuin Sam lisäsi siihen, että vain siksi, että joku voisi ilmoittaa minulle hänen olevan kiertueella viikonloppuun asti. Oletin sen tarkoittavan lauantaihin asti, mutten rehellisesti ollut siitä edes kiinnostunut, että vaivautuisiko hän tulemaan koskaan enää takaisin. Aloin puutua koko asialle. Pieni toive ja sen lyttäys, siitä meidät oli tehty. Onnekseni Sam oli myös päivittäin käynyt katsomassa Karmaa ja huolehtinut kissalleni kaiken tarpeellisen. Naurettavaa sinällään, että hän oli kissan minulle hankkinut ja joutui itse enemmän hänestä huolehtimaan kuin minä omistajana.

Kuitenkin yllättävin uutinen Samilta oli, että Siriuksen perhe aikoisi viettää joulua ja Aurora olisi kutsunut minut mukaan. Joten kotiin päästessäni kiitin kyydistä Samia ja päätin alkaa miettiä tulevaa reissuani jälleen hänen vanhempiensa luokse, mutten rehellisesti edes ollut varma, kenen seuralaisena siellä olisin ja mitä omat vanhempani pitäisivät siitä, että jättäisin heidät taas pois. En kuitenkaan halunnut vielä ilmoittaa siitä kotiväelleni, sillä tässä voisi tuttuun tapaan tulla vielä sata syytä, miksi kaikki menisi pilalle. Joten astellessani rappuset ylös ja avatessani kotioveni, heitin vain tavarani eteiseen ja jäin hetkeksi katsomaan eteistä. Näytti siltä, että Sirius oli tuonut tavaroitaan luokseni enemmän, kun olin ollut poissa. Sen huomaaminen sai kasvoilleni huvittuneen hymyn, ja kosketin hänen nahkatakkiaan naulakossa, ennen kuin riisuin takkini ja kenkäni.  Kuitenkin katseeni palasi vielä kerran takaisin takkiin ja selkämyksessä olevaan kuvaan. Nyhdin takkia suoremmaksi nähdäkseni siinä punertavan ketun kasvot, sekä erilaisia niittejä ja ketjuja ympäriinsä takkia. Ketussa pisti eniten silmään sen kasvojen alla oleva kallo, mutta päästin takin valumaan takaisin sotkuisesti paikalleen, antamatta sille enempää aikaani. Se tuoksui Siriukselta, hajuvesi ja hiuslakka, tupakka ja kaikki, huomasin hetken hymyileväni, ennen kuin annoin itseni kulkeutua makuuhuoneeseeni.

Huomasin, että Sirius oli vetänyt sänkyni alta laatikon pois ja kiersin katsomaan vaatteitani, jotka olivat laatikossa. Laatikon päällä oli myös lappu, jossa Sirius kysyi miksi säilytin turhia riepuja, jos en aikoisi käyttää niitä. Mutristin huuliani ja repäisin lapun pois, avaten laatikon katsoakseni mitä kaikkea olin varastoinut sinne sen jälkeen, kun olin kampukselta muuttanut Siriukselle ja sen jälkeen tänne. Kuitenkin koko laatikko vaikutti olevan täynnä vaatteita, joita olin aikoinani ostanut Naomin kanssa. Silloin kun kaikki oli vaikuttanut olevan hyvin, silloin kun en vielä tiennyt miten hän halusi pelata ihmisten elämillä. Silloin kun hän ei ollut vielä varastanut rahojani, sekä elämääni. Pyörittelin käsissäni pitsisiä toppeja ja yhtä pitkää punertavaa mekkoa, ja jokin sai minut sisimmässäni päättämään, että kokeilin pukea kyseisen mekon päälleni. Hypistelin hetken sen pitkää helmaa ja pyörähdin niin, että helma kaarteli ympärilläni ilmassa.

En kuitenkaan ehtinyt ihailla sitä kovinkaan pitkään, kun havahduin värinään, joka kuulosti puhelimelta. Aion mennä tarkistamaan oman puhelimeni laukustani, mutta tämä puhelin soi makuuhuoneessa. Kurtistin kulmiani, alkaen etsiä työtasoilta äänen suuntaisesti, mutta lopulta katseeni keskittyi sänkyyn. Kohti tyynyjä ja aloin hivuttautua kohti tyynyjä, nostellen niitä epätoivoisesti, kunnes huomasin mustan kosketusnäyttöpuhelimen. Puhelin oli lopettanut soimisen, mutta siihen tuntui satelevan viestejä toinen toisensa perään. Käänsin näytön kohti kasvojani, tarkastellakseni mistä olisi kyse, vaikka tiesinkin, että Sirius suuttuisi siitä tolkuttomasti, että olisin koskenut hänen puhelimeensa. Puhumattakaan avannut sen tai lukenut sieltä jotakin. Hän oli kaikkien tavaroidensa takia sellainen.

Kuitenkin yllätyin siitä, ettei puhelimessa ollut minkäänlaista lukitusta, vaan se aukesi näyttöä koskettamalla. Eksyin ensimmäisenä etsimään viestejä mahdollisesti Naomilta tai muilta naisilta, muttei oikeastaan mitään löytynyt. En tiedä poistiko Sirius aina kaikki viestit, vai oliko hän todellakin niin huono viestien kanssa, että hoiti asiansa aina soittamalla. Naisista meidän keskustelumme oli ainoa. Mutta viestien jatkaessa sateluaan, avasin keskustelun Kuro nimisen henkilön kanssa.

''Vihdoinkin sä avasit viestit'', tuli ja aloin lukea muita hänen laittamiaan viestejä, jotka vaikuttivat uhkauksilta. Kuten katsokin, ja sitten jotakin, mistä en ymmärtänyt mitään. Vaikutti siltä, että he olivat käyneet kauppaa, riidelleet, ja Kuro pitkälti puhui yksin heidän keskusteluissaan, Sirius vain luki niitä, jonka jälkeen soitti Kurolle.

''Sirius ei ole siellä?'', oli seuraava viesti ja kallistin itsekseni hämmentyneenä päätäni. Mistä Kuro sen tietäisi?

''Tuhma tyttö. Ei pitäisi lukea muiden viestejä''.

''Älä sitten pommita häntä viesteilläsi'', kuittasin ärtyneenä ja hymähdin itsekseni. Kuitenkin kaksi sekuntia sen lähettämäni jälkeen säikähdin kunnolla, kun ymmärsin vasta mitä olin mennyt tekemään. Ynh, Sirius tulisi olemaan niin vihainen.

Seuraava viesti sai taas puhelimen värisemään.

''Katso ulos ikkunasta'', siinä luki. Pidin puhelinta kädessäni hetken, ennen kuin siirryin kurkistamaan verhon takaa ikkunasta ulos. Katseeni pysähtyi mäelle, jossa oli auto valot päällä, suoraan käännettyinä ikkunasta sisälle nyt, niin että hän näki kaiken sisällä olevan. Vedin äkkiä verhot kiinni säikähtäneenä.

''Älä tee mitään tyhmää, tiedän kyllä kuka olet, mistä tulet ja minne olet menossa. Ja mikäli en tavoita Siriusta, tiedän miten sun avullasi hänet tavoitan'', ja lopussa oli iloinen hymiö. Painauduin seinää vasten ikkunan vierelle ja puristin puhelinta käsissäni jännittyneenä ja peloissani. Hitto vie Sirius! Mitä pelleilyä tämä taas oli?

''Lopeta tuollainen, en tiedä mistään mitään'', lähetin takaisin, jolloin puhelimeen ponnahti viesti.

''Hyvä niin, mutta olet arvokkain aarre Siriukselle ja täten myös mulle''.

Kuka Kuro luuli olevansa? Hypistelin hermostuneena mekkoni helmaa ja annoin pääni paukahtaa vasten seinää. Ei helvetti, olisin taas kusessa ja taas Siriuksen takia. Ja tällä kertaa ilmeisesti vielä todella pahasti kusessa.

Words:1122