Maybe Possibly ✔️

Luku 28 Hämmentävä 🔞

Sunnuntai 27. Elokuuta

Jokin ääni kuin joku raapisi lattiaa terävillä kynsillään sai minut avaamaan silmäni pehmeästä sängystä, lämpimän peiton alta. Tunsin silmilläni poltetta, sillä olin ollut itkun partaalla, kun olimme saapuneet takaisin Siriuksen luokse. Hän jaksoi ärsyttää minua päivä päivältä vain enemmän, enkä ymmärtänyt, miksi protestoiduin niin herkästi hänen sanoistaan, tempauksistaan tai mistä tahansa, jos hänen kasvoillaan oli se häijy virne. Kuitenkin rapina lattia tasolla jatkui, ja käännähdin katsomaan lattialle, kun kani pinkoi sängyn alle innoissaan piiloon. Pyörittelin sille vastaukseksi silmiäni ja lässähdin takaisin selälleni makaamaan sänkyyn, asetellen peittoa paremmin jalkojeni päälle.

Sirius oli päättänyt olla kerrankin mukava ja antaa minun mennä hänen huoneeseensa mököttämään, kun hän itse oli jälleen mennyt nukkumaan sohvalle. Hän oli myös tuonut tavarani makuuhuoneeseen, jotta voisin purkaa ne halutessani. En ymmärtänyt sitä, miksi hän jaksoi edes vaivautua, että antoi minun käyttäytyä omassa kodissaan kuin prinsessa. Katselin mietteliäänä hänen kattoaan, päästäen turhautuneen huokaisun karkaamaan suustani. Olin päättänyt, että yrittäisin ensin itse jollakin tavalla saada töitä, sitten siinä sivussa etsiä oman asunnon, sillä en vain enää jaksanut tätä. Sirius ei pitänyt minusta, enkä minä hänestä, vaikka välillä tuntuikin, että välillämme voisi olla jotakin. Enkä jaksanut enää olla vanhemmilleni taakka raha-asioissa, etenkin kun rahani olivat loppu. Pyörittelin naurettavaa ajatusta hetken mielessäni ennen kuin makuuhuoneen ovi työntyi varovasti auki.

''Huomenta hiiri prinsessa'', Sirius haukotellen lausui, minun mulkaistessani häntä vielä tylysti. Emme olleet jutelleet asioita selväksi, kuten emme yleensä muutenkaan tehneet. Me vain aloitimme uuden päivän, samoilla ja uusilla murhilla, ja kun näimme toisemme, purimme kaiken kiukutellessamme. Siksi olisikin parempi, että lähtisin pois Siriuksen elämästä. Sirius asetti viereeni tyynyn päälle lautasen, jossa koristeli kaksi ruisleipää juuston kera, sekä ojensi minulle kahvikuppia. Vilkaisin häntä hämmentyneenä, vaikka yritin saada ilmeeni näyttämään epäileväiseltä, joka tapauksessa, tartuin lopulta tuon kahvikuppiin, hörpäten siitä huulet mutristuneina. Kuuma kahvi poltti kieleni samaisella sekunnilla ja siirsin mukin yöpöydälle vierelläni, Siriuksen hymähtäessä minulle. ''Hölmöläinen''.

''Et sie sanonut, että se olisi kuumaa'', mutisin, Siriuksen huokaistessa minulle.

''Eipä ollut ensimmäinen ajatus kertoa sulle itsestäänselvyyksiä'', hän tuhahti, istuutuen sängyn reunalle, katse pysyen minussa. Mulkoilin häntä takaisin, vaikka hän ei varsinaisesti minua mulkoillutkaan.

''Mitä sie tuijotat?'', mutisin, hänen kohauttaessa viattomana olkapäitään, ennen kuin käänsi katseensa lattialle, kun kani tervehti isäntäänsä, alkaen tökkiä tämän varpaita.

''En vaan tajua, mistä sä nyt oot mieles pahottanu'', oli hänen vastauksensa ja oikeastaan en ollut täysin varma itsekään. ''Mä annoin sun nukkua täällä, yksin, rauhassa, ilman mitään ylimääräistä. Sitten mä tuan vielä aamupalaakin, ja vieläkin sun naamas on ku perseeseen ammutulla karhulla'', hän mutisee osittain itsekseen.

''Anteeks, millä?'', yskähdän hölmistyneenä, Siriuksen virnistäen vain minulle, kääntyen paijaamaan kaniaan. Koska hän päätti olla vastaamatta, aloitin leipieni mutustamisen hieman hämilläni. Päätin yrittää rentoutua ja olla rauhallisempi hänelle, en jaksanut tätä, että me soudamme ja heti perään huopaamme, ja sitä jatkuisi päivästä toiseen.