Maybe Possibly ✔️

Luku 63 Onneton

Lauantai 9. Syyskuuta

Koin istuvani turhankin lähellä Auroraa, mutta hän siirtyi vielä lähemmäs, asettaen albumin osittain meidän molempien reisien päälle, silittäen hennosti kansion etukantta. Ennen kuin käänsi ensimmäisen sivun, jossa oli jonkinlainen perhe kuva. Auroran katseesta saatoin tuntea tai oikeastaan lukea vain jotakin hyvin syvää tuskaa, surua ja kaipuuta, kun kuvassa olevat hahmot katsoivat meitä takaisin. Kuvassa oli nainen ja mies, jotka seisovat katseet kohdistettuina kuvaajaan, kun taas naisen sylissä oli häneen ripustautunut pörröhiuksinen pienikokoinen poika. Veikeä hymy kasvoillaan, kun taas miehen vierellä seisoi pienikokoinen poika, joka katseli jonnekin aivan muualle kuin kameraan.

''Tässä on Sirius ja mun sylissäni on John'', nainen hymyili itsekseen, ja yritin hahmottaa pyöreäkasvoisesta pienestä olennosta Johnia. Siriuksen hahmo oli kuin nälkiintyneen linnunpoikaisen näköinen, hän oli kuolon kalpea ja tummat silmäpussit lässähtäneiden hiusten alla kertoi, ettei tuo poika paljoa nukkunut. Vasta sitten nainen jäi silittämään vanhempien edessä olevaa vanhempaa poikaa, joka virnisti leveästi. Epäilemättä se oli Gaia, vähintäänkin yhtä pörröisten hiustensa kanssa kuin Johnilla oli. Mutta hämmenyksekseni kuvassa oleva mies ei näyttänyt Harryltä. Ei sinnepäinkään. Tämän miehen leukaa koristi terävä parta, sekä noen mustat hiukset olivat pitkät ja vedetty taakse. Miehen kasvoilla lepäsi pitkä arpi, aina leualta silmän ylitse kohti otsaa. Aurorakin oli hyvin paljon nuoremman näköinen kuvassa, eikä palovammoista ollut tietoakaan.

''Kuka tämä mies on?'', kysyin häkeltyneenä, tökäten miehen kuvajaista valokuvassa, johon Aurora hymähti.

''Hän on poikieni oikea isä, Kira Darkness'', Auroran silmät olivat haikeat, kun yritin tavoittaa hänen katsekontaktiaan. Saatoin entuudestaan muistaa kuulleeni miehen nimen, jossakin keskustelussa ohimennen, mutten silloin ollut osannut yhdistää miestä yhtään mihinkään. ''Otin aikoinani hänen sukunimensä, kun menimme naimisiin. Ja koska poikani omaavat hänen sukunimensä, en ole sitä vaihtanut tähänkään päivään mennessä. Vaikkakin Harry olisi varmasti toivonut sukunimemme olevan hänen'', Aurora tokaisi, minun yrittäessäni hahmottaa koko kuviota.

''Onko Benjamin siis teidän yhteinen lapsenne?'', yritin tiedustella, johon Aurora pudisti hymyillen päätään.

''Vaikkakin toivon asian usein olevan niin, Ben on Harryn ja hänen ex-vaimonsa esikoinen'', hän selitti, kääntäen seuraavalle sivulle, jossa oli aukeamalla neljä kuvaa naisen alusta, joka iältään oli ehkä kymmenen.

''Oletko sie tässä pienenä?'', sain kysyttyä, kun katselin sinisilmäistä neitiä, joka yhdessä kuvassa juoksi tumman koiran kanssa, toisessa kuvassa oli nukahtanut sohvalle lehti naamallaan, unohtamatta kolmatta, jossa piti pientä kääreissä olevaa lasta sylissään ja viimeisessä makasi sairaalavuoteella, hyvin heikon näköisenä. Kuitenkin Auroran värisevä huokaus kertoi minulle, että olin joko osunut turhankin oikeaan tai sitten niin kauas, että se riisti hänen henkeään, että hänen pitäisi enemmän minulle asiasta kertoa.

''Tässä on esikoisemme, pieni tyttäremme. Hän pitää tässä kuvassa Gaiaa sylissään'', nainen vierelläni piti tauon, vetäen syvään henkeä. ''Hän myöhemmin menehtyi syöpään, joka oli levinnyt hänen sisäelimiinsä ja mitään ei ollut enää tehtävissä. Hänen nimensä oli Vita''. Katselin Vitan kuvia häkeltyneenä siitä, kuinka tumma hiuksinen neiti neljässä kuvassa muuttui niin paljon.

Aurora kuitenkin käänsi taas uuden sivun, kun ei halunnut tyttärestään enempää puhua. Minusta alkoikin tuntua, että mitä pidemmälle pääsisimme, sitä enemmän murheita kansiossa olisi.

''Nämä kuvat ovat Gaiasta sitten'', Aura hymyili taas, kun silitti poikansa kuvajaista. Ensimmäisessä kuvassa Gaia oli vaahtosammuttimen kokoinen, joka katseli sohvalta, kun Vita pelasi pleikkarilla, pää kallellaan. Oikeastaan kaikki aukeaman kuvat koskivat Gaiaa ja Vitaa. Mutta eniten silmääni pisti kuva, jossa Gaian Vita oli ahdannut pyykkikoriin, ja molemmat katsoivat kameraan suuresti virnuillen. Mutta jo seuraavalla aukeavalla Gaian kasvojen hymy oli kadonnut, eikä yhdessäkään kuvassa enää ollut isosiskoa mukana.