Luku 15 Petetty

324 29 3
                                    


Tiistai 21. Elokuuta

En tarkalleen osannut sanoa, miksi olin lähtenyt Siriuksen mukaan. Hetken mielijohteesta se oli vaikuttanut hyvältä idealta, mutta nyt kun kuljimme pääaulan ovea kohden, jotta pääsemme ulos, ja aloin epäillä sitä. En kuitenkaan halunnut tuoda Siriukselle ilmi epävarmuuttani ja lievää pelkoani häntä kohtaan. En osaa myöskään sanoa, mistä pelko on tullut minulle. Hän on vain niin sekava persoona, etten ole varma, haluanko olla hänen seurassaan. Mutta haaste minun oli ollut pakko ottaa vastaan. Sirius vaikutti olevan hyväntuulinen siitä, että olin antanut hänelle huomioni ja aikaani, mutta minun oli pakko kerrankin avata suuni, jotta hän ymmärtäisi minua. Jotta hän ymmärtäisi, että hänen ylimielinen asenteensa ei ollut tehnyt minuun mitään vaikutusta.

En usein puhunut kenellekään niin häijysti tai töykeästi, mutta jokin oli vain mielessäni napsahtanut ja olin tavallaan todella helpottunut, että olin saanut purkaa pahaa oloani häneen. Ehkä se ei ollut oikein, mutta minulle ja Sallylle oli tullut jonkin asteinen yhteisymmärrys, enkä halunnut kenenkään puhuvan toisesta pahaa. En itse luottanut Sallyyn, kuinka voisinkaan? Mutta edes pahimmalle vihamiehelleni en toivonut leimaamista ja niin halveksivaa käytöstä, tai kohtelua kuin Sirius oli ryhmän alfana antanut.

Pääovella Sirius avaa minulle oven ja katseemme kohtaa hetkeksi. Hänen kylmät siniset silmänsä kulkevat minua pitkin, mutta huomaan hänen takanaan tutun tytön, kun Sally katsoo meitä hieman oudoksuvasti. Heilautan hänelle kättäni hieman hermostuneena ja toivon, ettei hän keksi tästäkin jotakin, kuten silloin bileissä Samin kohdalla. Toivon, että saan vielä toisen tilaisuuden puhua hänen kanssaan, mutta nyt minun on päästävä eroon Siriuksesta ja tehtävä hänelle selväksi, etten laske häneen mitään arvoa.

Kun astun ovesta ulos, vielä lämmin tuuli tervehtii kasvojani. Syksy olisi tulossa todella nopeasti ja huomasin toivovani, että tiistai vaihtuisi nopeasti perjantaiksi, että pääsisin takaisin kotiin puhumaan äidin kanssa. En kyllä usko, että uskallan hänelle kertoa Siriuksesta tai tämän porukasta, enkä Naomista, mutta ehkä Samista. Jos jätän vain kertomatta tatuoinnit ja sen suuren susi tatuoinnin tämän kaulassa. Ehkä äiti ymmärtäisi minua ja keksisi jonkin keinon auttaa minua selviämään kampuksella opintojeni parissa, vaikka tämä suossa rämpiminen tulisikin kestämään vain kaksi vuotta.

Tunnistan lopulta parkkipaikalla mustan Mersun, jonka valot välähtävät, kun Sirius painaa ovet auki virtalukosta. Hän kääntyy kuskin puolelle ja istuutuu tummaan autoonsa, mutta huomaan itse empiväni hetken, ennen kuin tartun kahvaan ja istuudun kankeasti hänen kanssaan autoon. Tupakan tuoksu on jo laimea autossa, kun Sirius käynnistää pakasta vedetyn autonsa ja alan miettiä, onko hän hankkinut tämänkin huumerahoillaan. En tavallaan halua uskoa Samin ja Rafaelin sanoja siitä, että Sirius olisi osana jotakin sellaista. Puhumattakaan Naomia tai Sallyä, mutta en voi mitään huonolle omatunnolleni, joka varoittaa minua siitä, että olen jollakin asteella mukana siinä. Katselen entuudestaan tuttua autoa, joka hurahtaa käyntiin kehräävänä kuin suurikokoinen kissa. Sirius ei sano mitään, hänen omahyväinen virneensä tervehtii minua taustapeilistä, kun vilkaisen sen kautta häntä. Käännän nopeasti katseeni pois, sillä tuo katse on niin poltteleva ja ahdistava, etten uskalla haastaa sitä ilman adrenaliiniryöppyäni.

Musiikin äänenvoimakkuutta mustat hiukset omaava nuorukainen kääntää kovemmalle ja katselen radion näyttöä, jossa juoksee kirjaimia, kuten kappaleen esittäjän ja laulun nimen. Tunnistan Happoradion rauhallisen äänen ja se tanssittaa minua rauhallisemmaksi mielessäni. Olen kuullut kyseisen kappaleen ehkä kerran aiemmin. Sinä olet ihan hyvä ihminen, minä olen ihan kunnollinen. Ja yksi plus yksi voi olla nolla. Ja me istumme vaiti. Kuuntelen hiljaisena laulun sanoja ja vilkaisen Siriusta mietteliäänä, mutten vieläkään sano mitään. En haluaisi olla se, joka avaa keskustelun välillemme, osittain siksi, että minua hermostuttaa keskustella hänen kanssaan juurikaan mistään.



Maybe Possibly ✔️Donde viven las historias. Descúbrelo ahora