Maybe Possibly ✔️

Luku 54 Täysi-ikäinen

Torstai 7.Syyskuuta

Makasin selälläni sängylläni, katsellen kattoa ja miettien vain sitä karua totuutta, että kun jonakin päivänä oikeasti olisin jonkun kanssa yhdessä, siten, että se toinenkin sen voisi myöntää ilman sekavuuksia, olisin se kokemattomampi. Ja se toisaalta pisteli ihan hirveästi sisuskalujani, jopa repi minua palasiksi, ja tunsin pahaaoloa siitä, että ihan sama kenen kanssa yrittäisin olla suhteessa, suhdetta ei pideltäisi ilman seksiä yllä. Mikä pahempaa olisin kokemattomampi, se, jota pitäisi opettaa, jolle pitäisi kertoa , mitä pitää tehdä ja miten. Ajatus siitä sai minut nolostuneeksi. Ja miksi ajattelin jotain tällaista? Koska heti, kun Sirius oli taas mukana tässä minun maailmassani, olin alkanut nähdä ahdistavia unia. En sellaisia, jotka seksuaalisesti kehottaisi minua laskemaan housuihini lammikon, vaan enemmänkin sellaisia, jotka herjasivat ja haukkuivat minua siitä, kuinka avuton olisin ja kokematon. Toisaalta Siriuksen itsevarmuus aiheutti minulle aina sellaisen olon, että olin typerä ja säälittävä.

Ja kuinka monta kertaa olinkaan yrittänyt tehdä siihen ajatusmaailmaan muutoksen? Olin kapinoinut, vastustanut ja yrittänyt taistella samoilla aseilla, mutta Sirius oli askeleen edellä. Tai ainakin Gaia oli. Mutta vaikka Gaia aina olikin, minulla ei tullut siitä sellaista tunnetta, että olin säälittävä ipana ja täysin kädetön. Gaia toisaalta oli kontrollifriikki ja tiesi itse mitä tekisi missäkin tilanteessa, joten hänen seurassaan oli vain helppoa lipua laineiden mukana, ilman, että itse tarvitsi enempiä ajatella. Tai siis tiesi olevansa itse turvassa. Vaikka pitäisikin nyt ajatella, että hänen haluamansa kuva olisi illuusio, sillä eihän Sam ollut turvassa, vaikka olikin toiminut niin kauan kuin jaksoin muistaa Gaian rinnalla.

''Mitä sä mietit?'', kuului käheä ja uninen ääni viereiseltä tyynyltä, ja annoin itseni kaatua kyljelleni, jotta saatoin katsoa Siriusta kohti. Hänen siniset, kylmänsävyiset silmänsä räpsähtivät säännöllisin ajoin, joten tiesin hänen olevan tavallinen kuolevainen. Tai ainakin niin halusin uskoa, että kaikki tavallinen ihmisiin sopiva asia, jonka Sirius minulle antoi, teki hänestä enemmän tasoiseni ihmisen ja saatoin pystyä kilpailemaan hänen peleissään omilla ehdoillani. Vaikka joskus minusta alkoi tuntua, että Sirius oli jumala. Mutta mikä helvetti Gaia sitten olisi?

''Kuinka monen kanssa sie oot seurustellut?'', töksäytin Siriukselle, hänen kohottaessa toista kulmaansa väsyneenä. Kyllä, halusin tämän tietää.

''Kahden'', Sirius kohautti olkapäitään.

''Et usko tuota itsekään'', mutisin hänelle, Siriuksen suupieleen kaareutuessa huvittunut hymy.

''Hyvä on, ehkä kuuden'', hän tokaisi ja annoin itseni nousta kyynärpäideni varassa katsomaan häntä mietteliäänä. En aikonut sanoa mitään, mutta hän korjasi asentoaan vieressäni.

''Hyvä on, hyvä on, en helvetti ole laskenut. Ehkä kahdenkymmenen, mitä vitun väliä? Suhteet ei kuitenkaan toimi, ja sitoutuminen on aivan naurettavan turhaa paskaa'', Sirius hymähti siirtäen toisen tatuoidun kätensä niskansa taakse tueksi, jotta hänen katseensa pysyisi omissa kasvoissani korkeammalla.

''Entä Gaia?''.

''Mitä Gaiasta?'', hän tiuskaisi ärtyneenä.

''Kuinka monen kanssa Gaia on seurustellut?'', kysyin, hieraisten kuivuneita huuliani.

''Mikä helvetin kuulustelu  tämä nyt on?'', Sirius murahti, minun kohauttaessani olkapäitäni.

Tiesin, ettei olisi sopivaa kysellä tyhmiä ja henkilökohtaisia asioita, etenkään Siriukselta, koska häneltä oli mahdotonta saada rehellistä vastausta. Ainakaan hänestä itsestään, sillä hän tuntui haluavan olla parrasvaloissa, mutta sitä en ymmärtänyt, millä tavalla hän halusi antaa itsestään tietoa. Usein totuuden kuulin aina kuitenkin jostakin muualta. Mutta se mitä hän sanoi suhteistaan tai siitä ajatuksesta, loukkasi minua oikeasti. Olin kuvitellut, että koska hän oli tullut takaisin kaikista huolimatta, hän haluaisi oikeasti olla kanssani.