Maybe Possibly ✔️

Luku 88 Rusettina

Sunnuntai 24. Joulukuuta

Sirius oli jo poistunut alakertaan, kun minä vielä hypistelin peilin edessä hänen ostamaansa mekkoa minulle. Hän oli sanonut, ettei se ole joululahja, mutta hänen äitinsä toivoi kaikkien vaivautuvan pukeutumaan parhaimpiinsa ja minulla köyhällä ei tietysti ollut mitään upeaa, ja häikäisevää. Salaa hymyilin peilin edessä, kun Sirius oli vaivaantunut tähänkin, ja vielä oikealla kokoluokalla mekon kanssa. Sen valkoisuus oli kaunis, ja jouduin nousemaan varpailleni, koska mekon helma oli niin pitkä. Olin kihartanut hiukseni ja pyrkinyt laittamaan meikkiä kasvoilleni sen verran, ettei öinen murehtimiseni näkyisi tummina silmänalusina niin vahvasti. Pyörähdin yhden kerran peilin edessä mekon liehuen mukana, kunnes kohautin vain olkapäitäni. Jos Sirius oli oikeasti sen valinnut, kai hän olisi tyytyväinen lopputulokseen. Toisaalta minua ärsytti lohduttoman paljon se, miten holtittomasti hän käytti vain rahojaan minuun. Mutta hänellä tuntui muutenkin olevan vaikeuksia ihmissuhteissa ja taipumusta lahjoa kaikki ympärilleen rahalla, maineella tai vallallaan. Päätin lähteä alakertaan, jossa muut olisivat. Gaia ja Kuura olivat saapunet aamulla, Gaian ottaessa lyhyet unet, kun taas Kuura oli auttanut Auroraa valmisteluissa. Todellisuus varmaan oli taas se, että Kuura patisti Johnia hommiin ja itse istui tiskillä kittaamassa viiniä. Poistuessani huoneesta, kuulin alaoven käyvän, mutta samaan aikaan kuin minä astuin Siriuksen huoneesta ulos, viereisen huoneen ovi aukesi ja Benjamin kääntyi katsomaan minua. Hän mittaili minua paljaista varpaistani aina hiuksiin asti, ja kohotti muutaman kerran kulmiaan, ennen kuin sulki huoneensa oven ja askelsi luokseni.

''Hurmaavaa'', hän hymyili minulle, minun katsellessani hänen ihonmyötäistä neuletta ja pitkää ruskeaa sisätakkia, sekä tiukahkoja housuja, unohtamatta kimaltavaa korua kaulassa. Hän askelsi ohitseni kenkiensä kopistessa rappusissa ja minä suljin oven perässäni, lähtien hänen peräänsä kainosti hymyillen itsekseni.

Rappuset voitettuani huomasin Samin seisovan olohuoneen suulla, ruokailuhuoneen puolella, katsellen olohuonetta kohti, jonka ikkunan alle oli aseteltu joulukuusi. Minun oli peitettävä hämmennystäni lahjakasan suuruudesta, sillä en ollut eläessäni sellaista nähnyt. Läimäisin Samia käsivarteen, hänen kavahtaessaan ryhti suoraksi, kääntyen katsomaan minua ensin ärtyneenä, mutta huomatessaan minut, hänen kasvoilleen levisi hymy.

''Siekin tulit'', hymyilin hänelle leveästi, hypistäen mekkoni helmaa, Samin nyökätessä hymyillen.

''Tietysti'', hän kuittasi vastauksellaan, kääntyen katsomaan olohuoneeseen, minun seuratessani hänen katsettaan. Kaikki näytti olevan valmiina, ja ihmiset istuivat sohvilla, baarijakkaroilla ja lattialla. Gaia istui huoneen nurkassa viinilasi kädessään, kuten tavallisesti, mutta huomasin vasta myöhemmin, että hän oli aistinut tuijotukseni ja katseemme kohtasi, jolloin hän virnisti omahyväisesti. Käänsin katseeni nopeasti pois hänestä kohti Johnia, joka istui lattiatasolla säkkituolissa ja heilautti minulle ja Samille kättään. Sam lähti ohitseni mennäkseen Johnin vieressä olevalle sohvalle istumaan, Benjaminin istuessa hänen vieressään ja katsellessa kelloaan, aina välillä naputtaen sormiaan yhteen. Aurora henkäisi ihastuneena huomatessaan minut ja heiluttaen kättään kuin pyytäen minua luokseen, hän oli polvillaan kuusen juurella, Harryn alkaessa ottaa ensimmäisiä lahjoja pois kuusen alta.

Kuura istui ikkunalaudalla, ja hänestä huokui jo lievää humalaa, sillä hänen katseensa oli tavallistakin enemmän valppaana, ja hän tuntui tarkkailevan aivan kaikkea. Kuljin huoneen poikki, aikoen istuutua Auroran vierelle lattialle polvilleni, mutta kesken matkan joku tarttui käteeni, vetäen luokseen. Henkäisin aluksi säikähtäneenä, mutta Sirius veti minut syliinsä istumaan. Käänsin kummastuneen katseeni häneen, hänen kohottaessaan omahyväisesti toista kulmaansa, laskien toisen kätensä lantiolleni kuin kehotukseksi jäädä siihen. Aurora virnisti meille leveän hymyn, mutten rehellisesti ketään muuta uskaltanut edes katsoa.