Maybe Possibly ✔️

Luku 69 Mokaaja

Viikko 5

Maanantai 11. Syyskuuta

Ilman kenenkään vastaväitteitä Kuuran ohjaamana me lähdimme takaisin Siriuksen perheen huvilamaista mökkiä, vaikka juomiseni olikin nostattanut päähäni kuplan, joka sai koko metsän keinumaan sekavasti. Kertaalleen olin vuorostani lentämässä naamalleni juurakkojen takia, mutta Sirius otti mitäänsanomattoman kopin, minun hiprakan kutkuttamana hihittämässä. Kuitenkaan kukaan muu ei pitänyt mitään ääntä koko matkan aikana, ei ennen kuin tutumpi mökki oli edessämme. 

''Mitäs sitten meinasitte?'', kysyin kaksikolta, haluten laskea vain tunnelmaa. He vaikuttivat siltä, etteivät tienneet minun nähneen koko tilannetta, enkä halunnut antaa vihjettä siitä. Alkoholi veressäni, vaikka se enemmän tuntuikin päässäni käski juuri nyt antaa asioiden olla, sillä Kuura oli mielestäni tehnyt tarpeeksi. Olin salaa otettu siitä, että joku piti puoliani, ja joku uskalsi kohota kunnolla Siriusta vastaan. Vaikka humalan ollessa ovella aloin kaivata Siriuksen läsnäoloa vierelläni.

''Mie kelasin meneväni tyhjentämään sen viinipullon keittiöön, Auroralla varmaan jotain mukavaa syötävää siellä'', Kuura vastasi hymyyni, vaikkei yhtä ystävällisesti. Hän oli teennäinen, karkeaksi hiottu, muttei hapan. Sirius sen sijaan kääntyi katsomaan meitä, kun Kuura jo poistuikin paikalta, selvästi haluamatta jatkaa keskustelua enempää kanssamme tai sitten hän halusi antaa vain tilaa, mikä ei kylläkään sopinut Kuuran olemukseen koskaan.

''Sori, mä varmaan meen selvittämään päätäni tyynyjen joukkoon. Koita sä pitää hauskaa ees'', Sirius hymähti, vältellen kuitenkin katsettani. Avasin suuni sanoakseni jotain, mutta hän kääntyi kannoillaan ja lähti toiseen suuntaan kuin Kuura, mennäkseen olohuoneen kautta portaita pitkin yläkertaan. Jäin hetkeksi tuijottamaan heidän peräänsä, huokaisten itsekseni. 

Katseeni pysähtyi avaamattomiin tölkkeihin, jotka lojuivat katoksessa, grillin vieressä. Hivuttauduin nappaamaan yhden itselleni, ja avaten sen. Vedin syvään henkeä, todeten sitten vain mielessäni, että mitä vitun väliä. Tuottaisin kuitenkin pettymyksen kaikille, joten voisin ainakin pienen ilon ottaa tähän väliin. Niinhän Sirius oli kehottanut. Ihme tyyppejä. Otin pitkän kulauksen, samassa kuullen, kuinka laiturin päässä jokin molskahti veteen.

Uteliaana lähdin kulkemaan laiturin suuntaan, ajatellen, että ehkä John olisi uimassa ja voisin jutella hänen kanssaan, ennen kuin joutuisin miettimään, jäisinkö nukkumaan sohvalle olohuoneeseen vai menisinkö Siriuksen viereen nukkumaan. Jos siis saisin unta.

Mutta päästessäni laiturille, huomasin pidemmän miehen uimassa, jonka pyyhe ja takki makasivat laiturin nokassa. Hivuttauduin lähemmäs, enkä oikeastaan tiedä miksi, mutta toivoin jostakusta seuraa itselleni, etten joutuisi juomaan yksin. Pimeys oli jo vallannut maan, mutta kun istuuduin vaatekasan vierelle, vedestä nousikin jo tutuksi tullut hahmo. 

''Mitäs Luna täällä kyhjöttää?'', Gaian hunajaisen matala ääni kysyi, kun tämä nousi ainoastaan shortsit päällään, nappaamaan itselleen pyyhkeen vierestäni. Kuhoautin hennosti olkapäitäni, ehkä hitusen epäröivästi siitä, että seuralaiseni olisikin Gaia. Toisaalta Johnin kanssa olin kinannut ja kiukutellut kilpaa, sitten Kuuran kanssa riidellyt ja tätä ennen Siriuksen. Olin jo pyörällä tästä kaikesta, eikä tuntunut enää siltä, että millään olisi mitään väliä.

''Mitä luulet, olisiko parempi, jos vain mie painuisin kotia täältä? En sotkeutuisi mihinkään enempää?'', kysyin häneltä, hörppien juomaani, hänen kuivatessa hiuksiaan ja kääntäessä arpisenpuolen kasvoistaan katsomaan minua. 

''Ja miksi sä lähtisit mihinkään? Eihän täällä ole hyvä olla, ei tietenkään, muttei kukaan muu ainakaan sitä paremmaksi voi muuttaa kuin sä'', Gaia hymyili minulle kannustavasti, istuutuen sitten viereeni, kääriytyen takkiinsa, kylmän viiman kutkuttaessa hänen varpaitaan.

''Älä jaksa immarrella aina'', mutisin hänelle. ''Ei se johda mihinkään, kun kaikki muut ovat eri mieltä ja murskaavat pienetkin unelmat'', huokaisin hänelle, Gaian kohauttaessa olkapäitään.

''Kuka käskee kuunnella niitä?'', hän esitti kysymyksen, johon en osannut vastata, joten käänsin katseeni vain häneen, mutta hän katseli vain vettä.

Gaia pian tarttui juomaani ja otti siitä itselleen kulauksen, irvistäen sitten katkerasti itselleen. Se oli ehkä ensimmäisiä kertoja, jolloin näin hänen kajoavan alkoholiin niinkin huolettomasti. Hän oli aina antanut minulle kuvan siitä, että joi vain kalliita juomia, ja niitäkin vain hillityn vähän. Jonka takia oli aivan erilainen kuin minä, Kuura tai Sirius. Toisaalta, hän olikin ainoa, joka oli aina oma itsensä, vaikkakin hullu sellainen.

''Rehellisesti en edes muista, mistä kaikesta miun pitäisi olla siulle vihainen tai katkera, enkä juuri nyt humalassa halua niitä muistaakaan. Oot nimittäin ainoa, joka ei karkaa pois miun luota'', hymähdin hänelle, saaden Gaian hymähtämään huvittuneesti.

''Ei muutkaan sua tarkoituksella halua kaihtaa, mutta sun seuralaisvalinta on aika paska hyvinkin usein'', hän tokaisi, virnistäen minulle. Pyörittelin vastaukseksi silmiäni ja otin uuden hörpyn. ''Kuule, mä meinasin, että jätän Siriukselle koko porukan'', hän töksäytti ihan puskista, minun juodessa väärään kurkkuuni ja alkaessa yskiä.

''Täh, miksi?'', yskin kysymyksen ulos itsestäni.

''Kyllähän se kakara mokaa paljon, mutta musta tuntuu, että loppujenlopuksi, sä mieluummin sen kanssa toimit kuningattarena tälle porukalle kuin mun kanssa. Täytyyhän munkin elää mun omaa elämää, ja palata takaisin omiin tehtäviini, ja kun viimeksi asiat jätin Samin vastuulle, ne ei mennyt nimenomaan Siriuksen takia nappiin. Joten, parempi sitten se, että on totaallinen kaaos Siriuksen takia kuin se, että se aiheuttaa aina muille ongelmia'', hän tokaisi kevyesti, minun räpytellessäni silmiäni yrittäessäni ymmärtää. ''Tietysti jos se mokaa asiansa sun kanssa.''

''Minkä asian? Näyttääkö meillä sitten menevän hyvinkin?'', naurahdin hänelle, saaden Gaian hymyilemään.

''Ei tietysti, mutta jos se tajuais jotain sen mitättömällä aivokapasiteetillä, että elämässä on asioita, jotka tulee hoitaa ja joista tulee pitää kiinni'', hän kohautti olkapäitään.

''Ja siekö ajattelet, että mie haluan olla joku kuningatar Siriuksen vierellä? Vituiksihan se on tähänkin asti mennyt'', tiuskaisin, juoden uudelleen.

''Suurin ongelma onkin ollut siinä, että sun tielläsi on Kuura, joka on mun seurassani, joten on mahdotonta olla eri pareissa ja silti johtajia yhdessä'', hän muistutti, mutten keksinyt siihen mitään sanottavaa.

''Ei miusta ole sellaiseen, ei Siriuksen kanssa, ei nyt, eikä varmasti ikinä'', mutisin takaisin. Miten edes aloimmekaan puhua tästä?

''Sä tarttet syyn jäädä, siinä on sulle syy. Tehä tästä paikasta parempi ja itsestäs vahvempi, onnellinenhan sä vaan haluat olla'', Gaia vastasi kuin osaisi lukea ajatuksiani.

''Ja Siriuksenko kanssa mie onnellinen olisin? En ole nytkään, enkä tiedä ollaanko me edes mitään'', mutisin takaisin, katsellen juomaani.

''Jos Sirius ei mokaa, mulla on hyvä syy mokata'', hän virnisti ja käännyin katsomaan häntä hämilläni. Mitä tuolla hän tarkoitti? Mutta samaisella hetkellä hän veti minut itseään lähemmäs ja painoi suudelman huulilleni, eikä suostunut päästämään irti, vaikka silmäni olivat pöllön kokoisia, ja hänen omansa kiinni. Ai sitäkö hän halusi? Vaihtaa rooleja Siriuksen kanssa? Että voisi sekoilla lisää? Lopulta katseeni pehmeni, ja päästin irti tölkistäni, joka kaatui laiturilta alas, silmieni painuessa kiinni. Saatoin vastata siihen suudelmaan.

Words: 1007

// Sellainen mini luku vielä samaan syssyyn, don't worry vielä tulee Benjaminin luku, pikkuinen hetki vain :'3 - Minikurre -