Maybe Possibly ✔️

Luku 43 Ratkaisematon

Perjantai 1. Syyskuuta

Naomin syöksyessä kimppuuni, ja nähdessäni sen palavan raivon tämän silmissä, minun olisi varmasti pitänyt pelätä henkeni edestä. Mutta jalkani jumiutuivat lattiaa vasten ja Naomi paukahti suoraan kimppuuni, minun paukauttaessani takaraivoni seinään ja meidän valuessa seinää pitkin lattialle, Naomin painaen kätensä kaulalleni. Yritin yskiä ja potkia häntä pois kimpustani, kuitenkin hän oli vahvempi kuin ehdin ajatella, joten näytin linnunpoikaselta, joka yritti piipittää hädissään ja Naomi oli kissa, joka halusi hyvän luonaan minusta.

''Päästä irti'', sihisin hänelle, yrittäen vuorostani repiä hänen käsiään irti kaulaltani.

''Sut olis pitänyt ajat sitten jo savustaa kunnolla, ettet joka hemmetin kerta tulisi aina mun tielle! Miten voikaan olla, että joka kerta, kun asiat alkavat mennä hyvin, tilanne on tämä'', Naomi kiljui ja raivosi, saatoin huomata, että Sirius yritti puuttua tilanteeseen, mutta Sam esti tätä. Purin hampaani yhteen, yrittäen vain räpiköidä irti Naomin otteesta, järkyttyneenä siitä, että Sam jätti minut mieluummin oman onneni nojaan kuin antaisi kenenkään auttaa minua. Ehkä se olikin kosto Samilta! Minun näkökulmastani tuo idiootti teki itsestään vain hirveämmän jokaisella hetkellä, jonka jouduin hänen kanssaan viettämään.

Lopulta onnistuin riuhtaisemaan Naomin irti itsestäni, kun syöksyin häntä kohti, hänen kaatuen selälleen lattialle. En olisi ikinä uskonut, että kerta toisensa jälkeen päätyisi tappeluihin, etenkin jos halusin vielä joskus saada Siriuksen. En toisaalta tiennyt, olisiko kamppailu sen arvoista, mutta minulla ei juuri nyt tuntunut olevan muutakaan. Naomi tarttui minua hiuksista kaatuessaan ja kiljuin kivusta, hänen painaessa reitensä yhteen, minun jäädessä niin puristukseen ja hänen repiessä hiuksiani raivoissaan. Hän oli hullu!

Kivun lähteenä kyyneleeni lähtivät virtaamaan ja yritin vain suojella itseäni Naomilta, yrittäen pitää hiuksiani vasten päätäni ja suojella kylkiäni, ettei Naomi potkisi minua. Hän nauroi minulle, kun yritin vinkua häntä lopettamaan. Naomin potkaistessa minua kylkeen, puhelimeni lentää taskustani pyörimään vierellemme ja sitten muistan Lolan. Vilkaistessa näyttöäni, huomaan Lolan ja minun yhteyden olevan vieläkin päällä, ja tajuan hänen kuulleen aivan kaiken. Naomi nauraa minulle, ja potkaisee minua nyt selkään kantapäällään, matalapohjaisilla korkokengillään, minun huutaessani kivuliaana.

''Älä ikinä enää tule tänne, äläkä ikinä enää asetu mua vastaan Siriuksen kohdalla! Mä tapan sut siihen, jos kehtaat väittää vielä vastaan tai edes harkita jotakin muutosta tälle'', Naomi nauroi minulle, minun yrittäessäni vain livistää hänen otteestaan, mutta hänen voimansa ja asentonsa teki siitä mahdotonta. Yskin ja tiesin pian tukehtuvani, jos kukaan ei auttaisi minua. Sirius yritti uudelleen hivuttautua Samin ohitse, joka piteli Siriusta kauempana meistä.

Käytävältä alkoi kuulua meteliä, joka hämäsi Samin hetkeksi, kun ovi oli edelleen raolla. Sirius yritti harpata Naomin kimppuun, tai sitten minun, en ollut varma kumman, mutta Sam kiskaisi tämän olkapäästä takaisin ja Sirius ärähti kivusta, Samin ehtiessä juuri ajoissa väistää Siriuksen huitaisu. Olin painanut silmäni kiinni ja yritin vain keskittyä hengittämään ja ilman keräämiseen. Kuulin, kuinka ovi lennähti auki, vaikka en kyennyt näkemään saapujaa. Yskin ja avatessani silmiäni, kaikki oli sumeaa ja vähintään kahdeksan hahmoa havitteli tuloaan meitä kohti. Koko huone tuntui pyörivän, vaikka Naomia revittiin irti minusta. Lopulta pamahdin lattialle vatsalleni ja yritin vain saada henkeä. Jotakin violettia ja kirkasta oli vierelläni, taputtamassa selkääni ja huhuilemassa minua. Kiroamista, meteliä ja huutoa, kipua ja tuskaa, sitä tuntui huone täyttyvän samaisella hetkellä. Sinistä? Sinisiä hahmoja? Yritin yskiessäni ja oksennusrefleksin saattelemana erottaa, näinkö minä pieniä sinivihreitä miehiä vai poliiseja. Räikeän värinen olento käänsi minut kyljelleni ja veti minua kauemmas kaikesta, erotin keittiön kynnyksen, kun kolautin kyynärpääni siihen, josta tiesin minua raahattavan keittiöön.