Maybe Possibly ✔️

Luku 8 Omistettu🔞

Lauantai 18. Elokuuta

Kylmä käsi jatkaa kulkuaan sukkahousujen alta pitsisten alushousujeni alle. Raotan paniikinomaisia silmiäni, kun näen Clauden kasvoilla syttyvän hymyn. Silmissäni sumenee ja minusta tuntuu, että voisin menettää tajuntani hetkenä, millä hyvänsä. Voin huonosti, eivätkä vaginaani kohden etsivät sormet paranna sitä, sillä inho leviää ympäri kehoani. Jaloistani on karannut veri ja niitä särkee hirveästi, sillä Claude on painanut polvensa niitä vasten, pitääkseen minua aloillani. Pelkään hänen lyövän, tai jatkavan kivuliaammin, jos yritän tehdä vapailla käsilläni vastarintaa. Alahuuleni värisee epätoivon keskellä ja silmäni uivat kyynelissä, haluisin anella armoa, mutta ääneni on muuttunut itkun takia käheäksi, hiljaisemmaksi kuin kuiskaus. En ole varma, olenko hukannut aikaa todellisuudesta, mutta olen jauhanut hiljaista vikinää, joka on pyytänyt häntä lopettamaan.

Henkäisen, kun pojan sormet uppoavat pitkien kynsien kera sisääni. En kuule, mitä hän sanoo, sillä katseeni kohtaa mustat hiukset omaavan pojan, joka humalapäissään astelee punapäisen tyttöystävänsä kanssa rauhallisena sisälle keittiöön takaovesta. Pojan silmät kohtaavat omani, ja näen niissä pohjatonta sumua, usvaa, joka kylpee hämmennyksen sekoittamassa vihassa. Tyttö hänen vierellään painaa käden suulleen ja haukkaa ilmaa keuhkoihinsa. Kuiskaan hiljaa Siriuksen nimeä ja vasta se saa Clauden pysähtymään. Hän ei päästä minua otteestaan, eikä vedä itseään irti minusta, hän vastaa silmiini ja kiroaa hiljaisena. Pelkään, että hän käyttää minua keinonaan selvitä tilanteesta, mutta Sirius ei anna pojan ajatella mahdollisuuttaan selvitä tilanteesta. Katson, kuinka hän syöksyy ovelta lähes juoksu askeleilla paikalle ja kiertää toisen kätensä miehen alun kaulan ympäri. Katson, kuinka Clauden silmät täyttyvät vihasta ja vinkaisen, kun hänet repäistään irti minusta. Claude yrittää riuhtaista itseään lyhyempää Siriusta pois itsensä kimpusta pois, mutta ketterä nuorukainen kiskoo toisen lattialle, väistäen toisen kaatumisen.

Putoan itse tiskipöydältä lattialle ja purskahdan samassa itkuun. En yritä peittää enää paniikkiani, mikä ilmenee piinaavasta hengityksestäni, ehkä helpotuksesta, kun Sirius on paikalla Naomin kanssa. Sirius istuu hajareisin Clauden ylle ja huutaa tälle jotain, mistä en saa ollenkaan selvää. Pidempi poika hänen allaan yrittää vastarintaa, mutta Siriuksen nyrkit iskevät häntä aina uudelleen kasvoihin. Naomi on vapautunut järkytyksestään ja hän juoksee luokseni, puristaen hellästi olkapäätäni. Kun nostan häneen katseeni, hän kiskaisee mekkoani hieman alemmas, peittämään paljaita reisiäni ja näen hänen silmistään kuohuvan järkytyksen tai sellaiseksi itse sen tulkitsen. Hän nostaa minua hennosti ja nousen tärisevien jalkojeni kanssa, jotta hän voi kuljettaa minut mukanaan. Vilkaisen vielä Siriusta, joka on pohjattoman raivon vallassa ja Claudea, joka huutaa veristen kasvojen alta. Naomi laskee kätensä ranteelleni ja kiskaisee sitä hennosti, etten jäisi katsomaan, vaan seuraisin kiltistä häntä.

''Sirius, jätä siitä paskasta jotain minullekin!'', Naomi huutaa, kun hän on saattanut minut ulos keittiöstä, käytävään, jossa hän vie minua rauhallisempana kohti portaita. En tiedä, mihin hän on minua viemässä, mutta en yritä estää häntä. Haluan vain pois paikalta, en halua nähdä enää Claudea, sekä Siriuksen raivo pelottaa minua. En ymmärrä koko tilannetta, sillä pääni on sekaisin alkoholista. Huone tuntuu kieppuvan ja portaat voivat hetkenä minä hyvänsä kadota altani. Vaikka Naomi on selvästi adrenaliinipiikin vaikutuksen alaisena, hän on yllättävän rauhallinen ja kärsivällinen minun hoiperteluni aikana.

Kun pääsemme portaiden yläpäähän, erotan kolmen huoneen ovet, joista hän vie minut oikeanpuoleiseen. Hän sulkee oven perässämme, yritän paikantaa katseellani hiljaisen huoneen sisustusta, mutta esineet tuntuvat tärisevän ympärillämme. Naomi taluttaa minut huoneen kahden ikkunan välissä olevalle sängylle, jonka päälle istuudun. Hän istahtaa viereeni ja upotan käteni pehmeään peittoon, jonka pussilakanassa lentää lintuja, väriltään valkoisia ja peitto itsessään on violetti. Naomi katselee minua ja vilkaisee sukkahousujeni ylähelmaa, joka on repeytynyt.