Family Life || Aleksi x Joel [VALMIS]

1.

Aleksi

"Muista ne läksyt!" huudan ennen kun Kaspian pamauttaa ulko-oven kiinni perässään. Pojalla oli kauhea kiire jalkapallo harjoituksiin. Olen iloinen, että hän on urheilullinen mutta olisi tärkeää keskittyä myös koulunkäyntiin.

Huokaisen syvään sillä tuo sanomiseni taisi jälleen kerran kaikua kuuroille korville. Opettaja oli taas laittanut wilmaan merkinnän, että läksyt ovat tekemättä. Pian koululta aletaan kyselemään, että miksi poikamme ei tee läksyjä. Hän ei saa huonoja numeroita kokeista vaan päin vastoin. Parempia kun kumpikaan iseistä.

Tiedän, että Kaspian haaveilee jalkapalloilijan urasta ja hän usein vetoaa siihen, että mihin hän tarvitsee matematiikkaa tai kuvaamataitoa pelikentällä. Niin ei varmaan mihinkään mutta olen huolissani, että tuo poika jää pian luokalleen.

Kävelen keittiöön jossa meidän tytär istuu tietokoneen äärellä ja katselee Kalifornian maisemia ja nähtävyyksiä.

Elämäämme tulee muutaman kuukauden kuluttua iso aukko kun toinen lapsistamme lähtee toiselle puolelle maapalloa vuodeksi.

Minä ikävöin jo nyt häntä ja joskus iltaisin saattaa itkukin päästä mutta haluan, että hän pääsee toteuttamaan unelmiaan. En minä voi koko loppu elämäksi kahlita lapsia kotiin vaikka kuinka haluaisin.

Ei meiltä kuitenkaan vauhtia jää puuttumaan vaikka Julia lähteekin. Kaspian kyllä hoitaa sen puolen kuntoon.

——
Nostan makaroonilaatikon juuri uunista kun kuulen, että ulko-ovi käy ja meteli palaa taloon. Joel ja Kaspian pitävät kyllä huolen siitä, että meillä ei ole kotona yhtäkään hiljaista hetkeä.

Ehkä minun pitäisi ilmaista Joelille huoleni Kaspianin koulun suhteen. Meillä molemmilla on hyvät ja avoimet välit lapsiimme mutta jostain syystä Kaspian kuuntelee Joelia paremmin kun taas Julia enemmän minua.

"Ruoka olis valmis" sanon ja pian nuo kaksi nälkäistä blondia syöksyykin keittiöön.

Joel suukottaa poskeani ohi mennen ja istutuu pöydän ääreen. "Kilpailu kumpi on syöny eka" Joel sanoo ja he alkavat poikamme kanssa syömään kilpaa. "Joel. Muista, että sua alkaa aina närästää kun syöt liian nopeesti" sanon mutta tuo ei ota kuuleviin korviinsa sitä.

Istudun pöydän ääreen ja tökin ruokaani haarukalla. Joskus tuntuu siltä, että minulla ei ole mitään virkaa varsinkin kun lapset alkavat olemaan jo niin isoja ja itsenäisiä. Tosin Kaspian ei pärjäisi päivääkään jos kukaan ei ole laittamassa hänelle ruokaa, pesemässä pyykkiä, kieltämässä liika pelaamista ja katsomassa perään, että hän ei unohda itseään minnekkään. Hän on välillä yhtä hajamielinen kun Joel.

"Kiitos" Kaspian sanoo ja nouseen pöydän äärestä ylös. "Muista ne läksyt!" huikkaan tuon perään vielä mutta hän on taas ehtinyt jo kadota jonnekkin.

Huokaisen syvään ja tuijotan tyhjää lautastani.

"Menisitkö sä Julia katsoon, että Kaspian oikeesti tekee ne läksyt" Joel sanoo hetken kuluttua ja Julia nyökkää. Hän on aina niin ihanan avulias ja auttaa pikkuveljeään tarpeen mukaan.

——
"Mikä sun mieltä painaa?" Joel kysyy ja katsoo minua silmiin odottaen vastausta. "Ei mikään" mutisen ja tiedän, että Joel ei usko minua sillä olen maailman huonoin valehtelija.

"Kyllä mä nään, että sua jokin painaa" Joel sanoo. Hän tuntee minut kyllä ihan läpikotaisin ja huomaa aina jos jokin on vialla.

"No mua turhauttaa kun Kaspian ei tee läksyjään eikä kuuntele vaikka siitä yrittää sanoo" sanon ja nostan katseeni Joeliin. "Opettaja oli taas laittanu sille merkinnän wilmaan, että läksyt tekemättä. Tää on jo ainakin kuudes kerta" jatkan.

"Mutta nyt se tekee niitä" Joel sanoo ja minusta tuntuu, että hän vähättelee asiaa. "Joo mutta ne pitäs hoitaa sillon kun ne läksyt annetaan eikä mitään kahta viikkoa myöhässä" sanon. "Ja mä en halua, että opettaja alkaa kyselemään, että miksi Kaspian ei tee koulutehtäviään" jatkan.

"Aleksi kult-" Joel on sanomassa mutta pudistan päätäni.

"Korjaa tiskit" sanon ja nousen pöydän äärestä ylös. Lähden makuuhuonettamme kohti. Haluaisin olla nyt hetken rauhassa.
——
Voi Aleksi<3

Nyt on Teenage angst kirjan jatko-osakin polkastu käyntiin!🤪