Family Life || Aleksi x Joel [VALMIS]

28.

Joel

Aleksi jäi Kaspianin kanssa sairaalaan ja minä tulin nopeasti käymään kotona sillä vanhempani tulevat meidän luokse muutamaksi päiväksi. Julia on kyllä kotona, että kyllä vanhempani pääsisivät sisälle mutta tulen nyt vain käymään ja haen samalla Kaspianin Nintendo Switch pelikonsolin jos hänellä tulee sairaalassa tylsää.

Astun eteiseen ja Nipsu juoksee häntä heiluen minua vastaan mutta en ehdi edes rapsuttaa tuota kun hän juokseekin jo takaisin olohuoneen suuntaan. Hän on ymmärtänyt vinkulelun tarkoituksen ja nykyään edes televisiota ei kuule kun tuo koira vinguttaa hänen leluaan.

"Miten Kaspian voi?" Julia kysyy ja huomaan kyllä, että hän on huolestunut. "Tuuppa tänne" sanon ja lasken käteni hänen harteilleen. Ohjaan meidät olohuoneeseen ja istudun sohvalle.

"Kaspian löydettiin ja se oli tosi kylmissään sekä joku oli pahoinpidelly hänet" kerron ja huomaan kun Julian silmät kostuvat. Kaivan taskustani nenäliinan ja ojennan sen tytöllemme. Hän pyyhkii silmäkulmiaan valkoiseen paperiin. "Pikkuveljellä on nyt kaikki hyvin eikä mitään isoja vaurioita jää" kerron ja silitän kädelläni tuon tytön olkapäätä.

"Kuka sen teki?" Julia kysyy. "Isit ei vielä tiedä. Poliisit kävi juttelemassa meidän kanssa ja he sanoivat, että tutkivata koulun ympäristön valvontakamerat" sanon ja tunnen kun viha kumpuaa taas sisälläni. En ymmärrä, että millainen ihminen voi tehdä noin kamalan teon?

"Isin täytyy lähteä käymään vielä sairaalalla mutta mummo ja pappa tulee varmaan pian" sanon ja Julia nyökkää.

Kaivan puhelimen taskustani kun se kilahtaa merkiksi, että on tullut viesti. Se on Aleksi.

Whatsapp Aleksi - Joel

Aleksi: Kaspian pääsee kotiin jo tänään. Jos et ehtiny lähtee jo takasin niin otatko jotain lämmintä vaatetta  mukaan?

Joel: Joo otan.

——
Avaan huoneen oven ja nään kun Kaspian istuu sairaalasängyllä. Hän vaikuttaa hieman huonovointiselta mutta ei mikään ihme sillä hän on kokenut kovia.

"Voi iskän rakas" sanon ja silitän tuon pojan hiuksia. Hän kiertää kätensä ympärilleni ja tunnen kun paitani kastuu hieman. "Ei mitään hätää. Nyt mennään kotiin ja oot siellä turvassa" kuiskaan vain niin, että Kaspian kuulee sen.

"Haluutko, että iskä auttaa sua pukemaan lämpimät vaatteet päälle? Ulkona on tosi kylmä" sanon ja Kaspian nyökkää. Hänellä on kädessään tuki sillä solisluusta löytyi pieni murtuma ja sitä tuetaan nyt tällä tavalla. Se luutuu kuulemma itsestään mutta sitä seuraillaan.

Saatiin hoitavalta lääkäriltä vielä ohjeet kotiin ja viikon kuluttua tulemme käymään ja katselemme solisluun tilannetta uudelleen.

Aivotärähdys hänellä ainakin on ja on kokenut kovia niin nyt muutama päivä vain ja ainoastaan lepoa.

Ajan kotipihaan ja nousen autosta ylös. Vanhempani ovat tulleet jo ja ilmeisesti isäni on tehnyt lumityöt mitä kukaan muu ei ole ehtinyt tekemään. Terassilla on muutama kynttilälyhty ja niiden sisällä palaa kynttilä. Äiti on näköjään alkanut sisustamaan ja jännityksellä odotan, että mitä kaikkea hän on sisällä tehnyt.

——