Family Life || Aleksi x Joel [VALMIS]

10.

Aleksi

"Jännittääkö sua vaihtoon lähteminen?" kysyn hetken hiljaisuuden jälkeen. "Ehkä vähän mut ootan sitä kyllä" Julia vastaa ja hymyilee ihanaa hymyään jonka hän on perinyt Joelilta. Lapset ovat enemmän minun näköisiä mutta monia luonteenpiirteitä he ovat perineet toiselta isältään.

"Mulla on tulee tosi kova ikävä sua" sanon ja kiedon toisenkin käteni hänen ympärilleen. "Niin mullakin teitä" Julia sanoo. "Välillä mua pelottaa se, että millainen kulttuurishokki se tulee olemaan ja se, että kuinka kova ikävä mulla tulee kotiin" hän jatkaa. Tunnen kun kyyneleet kihoavat silmiini kun ajattelen, että isin pieni tyttö on kohta toisella puolella maailmaa täysin vieraiden ihmisten kanssa.

"Mut jos susta tuntuu siltä, että se ei oo sun juttu niin voit aina tulla takaisin kotiin. Kukaan ei pakota sua olemaan siellä" sanon ja silitän tuon selkää hellästi.

Meillä on aina ollut läheiset välit eikä olla riidelty kun ihan muutamia kertoja mutta nekin on aina sovittu heti. Kyllä minua hieman pelottaa se, että Julia lähtee vaihtoon mutta olen onnellinen hänen puolestaan. Vuosi toisella puolella maapalloa on hyvin avartavaa ja oppii tuntemaan paremmin maan kulttuuria sekä tietenkin itsenäistyy.

——
Ulko-ovi käy joten oletan, että Joel tuli vihdoin sisälle. Hän viihtyikin ulkona pitkään mutta ehkä ihan hyvä sillä hän todennäköisesti kaipasi myös omaa aikaa ja rauhoittui kaikessa rauhassa.

"Ootko syöny?" kysyn ja Julia pudistaa päätään.
"Tilataan sitten kaikille pizzat ja laitetaan sauna lämpeen" sanon ja nousen istumaan sängylle sillä aiemmin heitin ärsytyksissäni puhelimeni toiselle puolelle huonetta.

Tunnen vihlaisevan kivun alavatsallani kun nousen ylös. Hieron vatsaani kun kävelen tuon nojatuolin luokse.

"Mitä pizzaa haluisit syödä?" kysyn ja istahdan takaisin sängylle. "Vaikka ihan perus kinkku-ananaspizza" Julia sanoo ja nyökkään. Otan Kaspianille saman sillä hän ainakin pitää siitä. En tiedä onko hän syönyt mitään mutta siinä olisi ainakin sopivaa krapularuokaa. Otan minulle ja Joelille perhepizzan sillä syömme sen puoliksi. Päädyn ottamaan meille vain ihan perus tonnikala pizzan.

Kävelen portaat alas ja suuntaan keittiöön. Kaspian ja Joel istuskelevat molemmat siellä. He molemmat räpläävät puhelimiaan eikä tunnu huomaavan läsnäoloani. Jään seisoskelemaan Kaspianin taakse ja hieron taas alavatsaani. En tiedä mistä tämä yhtäkkinen kipu oikein tuli.

"Jos aiot saarnata niin tee se pliis heti" Kaspian sanoo nenä kiinni puhelimessa. "En aio paitsi jos sun mielestä eilinen oli fiksusti tehty" sanon ja huomaan, että Joel nostaa katseensa minuun ja katselee hieman kummissaan.

"Huomenna tästä asiasta puhutaan kunnolla mutta nyt annan olla" sanon ja Joel nyökyttelee päätään.
"Joojoo" Kaspian sanoo huokaisten. "Tilasin meille pizzat ja Julia meni laittamaan saunan päälle" sanon mutta nuo eivät vastaa mitään. Nuo kaksi ovat sitten niin riippuvaisia puhelimistaan.

"Mutta sen sanon, että kotiaresti jatkuu" sanon ja katson Kaspiania merkitsevästi. "Mmh" tuo mutisee ja vetää hupun päähänsä.

Tunnen taas voimakkaan vihlaisun alavatsallani ja istudun Joelin viereen.

——
😏🤔