Family Life || Aleksi x Joel [VALMIS]

37.

Joel

Istun sairaalan käytävällä Matin vieressä ja odotan, että Aleksi on saanut hyvästeltyä mummonsa yksin. Olisin tietenkin jäänyt aviomieheni seuraksi mutta hän haluisi olla hetken kahden mummon kanssa joten kunnioitan häntä.

Vilkaisen puhelintani sillä olen yrittänyt saada Juliaa kiinni mutta koska Kaliforniassa on tällä hetkellä yö niin hän ei luonnollisesti vastaa. "Sä et sitten osaa olla ilman tuota puhelinta" Matti tokaisee. Vilkaisen häntä nyrpeänä mutta tuo mies katsoo vain pokkana eteenpäin. Huomaan, että Aleksin äiti kävelee poikani kanssa takaisin meidän luokse joten päätän olla vain hiljaa vaikka minun tekisi mieli alkaa huutamaan tuolle miehelle.

"Helpottiko sun olo?" kysyn Kaspianilta, joka on edelleen ihan kalpea. "Vähäsen.." hän sanoo ja istuu jaffa-pullo kädessään viereeni. Hänelle tuli jostain syystä huono-olo ja alkoi hieman pyörryttämään niin hän haki mummon kanssa sairaalan kahviosta juotavaa.

Ei me vielä ihan täysin terveitä olla mutta Aleksin oli pakko päästä käymään mummonsa luona ja tietenkin minä halusin myös tulla hyvästelemään Arjan. Hän oli aina niin ihana meitä kohtaan ja pidin siitä kun hän esitteli hänen nuoruuden kuviaan ja kertoi aina kuinka meidän fanien fanaattisuus on verrattavissa Dingon suosioon 80-luvulla.

Sari istuu oman miehensä viereen ja tuo kietoo heti kätensä vaimonsa ympärille. Pyöräytän vain silmiäni. Et sinä mikään vuoden isä ja aviomies ole vaikka noin teetkin.

Tosiaan tuo mies oli yhtäkkiä meidän oven takana vaikka luulin, että se olisi wolt kuski, joka toisi tekemääni tilausta. En ensin ollut halukas päästämään tuota miestä omaan kotiini mutta hän sitten kertoi minulle, että minkä takia hän oli tullut luoksemme.

——
Silitän poikani hiuksia kun hän nojaa minuun ja pelaa puhelimellaan. Hän on varmasti väsynyt ja ehkä hieman myös tylsistynyt kun ollaan odotettu jo niin kauan mutta en halua hoputtaa Aleksia.

Puhelimeni alkaa värisemään taskussa niin kaivan tuon kapistuksen käteeni. Vihdoista viimein Julia soittaa minulle takaisin. Nousen tuolilta ylös ja siirryn hieman sivummalle puhumaan puhelimessa.

| Puhelu Julia - Iskä (Joel) |

Iskä: Moikka rakas!

Julia: Moi, olit yrittäny soittaa monta kertaa

Iskä: Joo niin olin. Istuisitko alas?

Julia: No mä makaan sängyssä ku heräsin kesken unien

Iskä: Anteeksi. Eihän iskä herättäny?

Julia: Et. Heräsin ku vähä jännittää alottaa koulu aamulla

Iskä: Iskällä on nyt vähän huonoja uutisia..

Julia: Mitä?

Iskä: Arja-mummo on kuollut..

Julia: M-mitä..?

Iskä: Joo hetki sitten. Matti tuli meille koska Arja oli sairaalassa tosi huonossa kunnossa ja tultiin sitten tänne

Julia: O-oliks se s-syöpä?

Iskä: Joo oli

Julia: *Itkee*

Iskä: Voi rakas.. Nyt mummolla on kaikki hyvin eikä oo mitään kipuja

Julia: Haluun kotiin

Iskä: Rakas, iskä voi alkaa järjestämään sitä jos tosiaan haluat tulla kesken kotiin?

Julia: *nyyhkyttää* E-en mä p-pysty olee y-yksin..

Iskä: Rakas, alan heti järjestään sulle kotiinpaluuta

Julia: *nyökkää vaikka ei sitä nääkkään*

Iskä: Iskän täytyy nyt mennä mutta pidän puhelimen koko ajan lähellä niin soita heti jos siltä tuntuu, okei?

Julia: J-joo...

Iskä: Iskä rakastaa sua

Julia: N-niin mäkin sua...

——
Palaan takaisin muiden luokse kun huomaan, että Aleksi on tullut muiden luokse. Kiedon käteni hänen ympärilleen ja hän itkee rintaani vasten. Silittelen rauhassa hänen selkäänsä.

"Julia soitti ja se haluu palata takaisin kotiin niin alan järjestään sitä" kuiskaan ja tunnen kun Aleksi nyökkää rintaani vasten. Minua sattuu katsoa kuinka paha mieli rakkaallani on mutta minun on tuettava häntä kaikin mahdollisin ja mahdottomin keinoin.

"Lähetään kotiin" sanon ja Kaspian nousee tuolilta ylös. Suukotan rakkaani päätä ennen kun tuo irrottautuu halauksesta. Pyyhin tuon poskille valuneet kyyneleet mutta se on turhaa sillä uusia valuu koko ajan lisää.

"Aleksi, jäisitkö sä hetkeks?" Sari kysyy ja Aleksi nyökkää. "Menkää vaan edeltä autoon" hän sanoo ja nyökkään. Olisin kyllä voinut jäädä odottamaan häntä tähän mutta jos hän haluaa jäädä äitinsä kanssa kahden niin kyllä se on minulle okei.

Kävelen poikamme kanssa sairaalan käytäviä pitkin. Nämä ovat aina niin sokkeloisia, että hyvä kun täältä löytää edes ulos.

Istahdan autoon ja käynnistän sen, että saamme lämpöä tänne. En tiedä kuinka kauan Aleksilla kestää joten emme me kylmässä autossakaan haluta istua. Etenkin kun olemme juuri olleet kipeenä.

Tulevasta yöstä tulisi pitkä ja haastava..

——