Family Life || Aleksi x Joel [VALMIS]

51.

Aleksi

Istun ruokapöydän ääressä ja pyörittelen juomalasia käsissäni. Käännän katseeni ulos ja huomaan, että pimeys on taas saapunut keskuuteemme niin nyt on hyvä aika laittaa taas verhot kiinni. Ajatukseni taas vaeltavat Kaspianiin sillä minua jäi vaivaamaan meidän aiempi keskustelu ja kun hän vältteli minua kun yritin suukottaa häntä hiusten sekaan. Kyllä me juteltiin se eilinen humalatilanne läpi mutta silti minulle jäi sellainen olo, että hän ei kertonut meille aivan kaikkea vaikka ollaan aina teroitettu sitä, että meille voi aina tulla puhumaan kaikesta eikä me suututa tai tuomita.

"Mitä sä mietit?" Joel kysyy ja käännyn katsomaan tuota miestä, joka seisoskelee selkä minuun päin kun hän tekee meille ruoaksi makaroonilaatikkoa sekä tietysti jonkinlaisen vihersalaatin. "Musta vähän tuntuu, että Kaspian ei kertonu meille ihan kaikkee" sanon ja salamannopeasti Joel kääntyy katsomaan minua takaisin.

"Mitä sä niinkun epäilet?" hän kysyy. "Ennen kun sä tulit kaupasta kotiin niin me juteltiin ja Kaspian ei antanu oikein koskee siihen" sanon ja Joel kurtistaa kulmiaan. "Ai, että joku olis tehny sille jotain ilman sen lupaa?" Joel kysyy ja nyökkään. "Jos mä yritän jutella sen kanssa vielä?" kysyn ja Joel nyökkää.

Nousen ylös pöydän äärestä ja lähden yläkertaa kohti jossa meidän kaikkien makuuhuoneet sijaitsee.

——
Yläkertaan saavuttuani suuntaan poikani huoneen ovelle ja koputan. Myöntävän vastauksen saatuani avaan oven ja kurkistan sisään. "Saanko tulla? Jos juteltaisiin vielä hetki?" kysyn ja Kaspian nyökkää sekä ottaa kuulokkeet pois korviltaan. Suljen oven perässäni ja istudun sitten poikani sängylle.

"Kun isiä jäi vähän vaivaamaan yks juttu.." sanon ja Kaspian katsoo minua odottaen, että mitä minulla on asiaa hänelle. "Kysyn nyt ihan suoraan. Eihän kukaan oo ikinä tehny sulle mitään pahaa? Esim. Kosketella yms?" kysyn ja huomaan, että Kaspian siirtää heti katseensa pois minusta. "Kaspian?" sanon hetken hiljaisuuden jälkeen kun en saa mitään vastausta.

"No Oskarin yks kaveri yritti suudella mutta ei siinä mitää sen ihmeellisempää" Kaspian sanoo ja hän takertelee hieman sanoissaan. "Mitä sitten tapahtui?" kysyn ja kiinnitän huomioo siihen kun Kaspian näprää omia sormiaan. "Ei mitään. Lähdin kotiin.." hän sanoo ja siirtää kateensa takaisin minuun. "Onko varma, että mitään muuta ei ole tapahtunut?" varmistan vielä sillä haluan olla varma, että lapsellani on kaikki hyvin.

"Joojoo isi" Kaspian sanoo ja nyökkää. "Okei mutta tiedäthän, että ihan aina voit tulla juttelemaan meille ja voit aina kertoo kaiken" sanon ja Kaspian vain nyökkää.

Nyökkään vain ja poistun sitten poikani huoneesta. Ehkä minä vain ylireagoin ja hänellä on oikeasti kaikki hyvin. Kävelen portaat alas ja suuntaan takaisin keittiöön sillä äänistä päätellen Joel touhuaa siellä vieläkin ruoan parissa.

Kierrän käteni tuon miehen ympärille ja suukotan hänen selkäänsä sillä aviomieheni on minua pidempi.

——
Makoilen sohvalla aviomieheni kanssa niin, että makaan puoliksi tuon päällä ja olen tarrautunut häneen kiinni kun mikäkin takiainen. Välillä arki on niin kiireistä, että ei olla ehditty halailemaan tai mitään muutakaan kahden ihmisen välisiä asioita.
Kaspian meni ruokailun jälkeen takaisin omaan huoneeseensa niin kai hänellä on jotain omia juttuja.

"Aleksi" Joel sanoo ja silittää pehmeitä hiuksiani hellästi. "Mmh?" kysyn ja katselen televisiossa pyörivää ohjelmaa. "Haluisitko sä joskus lisää lapsia?" hän kysyy ja nostan katseeni tuohon mieheen. Olen hieman yllättynyt sillä ei me olla keskusteltu tästä asiasta pitkään aikaan.

"En mä oikein tiedä. Mun mielestä meillä on nyt kaikki asiat aika hyvin ja oon tosi ilonen ja etenkin kiitollinen, että meillä on noi kaks teiniä" sanon ja Joel nyökyttelee vain päätänsä. "Entä sä?" kysyn ja jään odottamaan Joelin vastausta jota hän selkeästi miettii hetken aikaa. "Oon sun kanssa samaa mieltä" hän sanoo hetken kuluttua ja suukottaa minua hiusten sekaan. Hymy nousee huulilleni ja käännän katseeni takaisin televisioon.

"Ja haluun, että meidän huomio on kokonaan noissa teineissä ja ne tulee tarviin meitä vielä monta vuotta" sanon ja tunnen kun Joel nyökyttelee päätään.

Kello lähenee jo puolta yötä ja makoilen jo sängyssä. Joel meni käyttämään Nipsua vielä nopeasti pienellä lenkillä ja tulee sitten itsekkin nukkumaan. Kaspian oli jo nukkumassa kun olin menossa sanomaan hänelle hyvää yötä.

Selaan puhelintani hetken aikaa ja lasken sen sitten yöpöydälle kun Joel tulee makuuhuoneeseen.

"Sattuuko sua johonkin?" kysyn ja katselen miestäni, joka näyttää siltä, että häntä sattuisi johonkin.
"Joo mua vaa sattuu vatsaan" hän sanoo ja istahtaa sängyn reunalle. "Niin kun miten?" kysyn ja nousen itsekin istumaan sängylle. "En mä tiiä. Tää tuntuu jotenkin oudolle" hän vastaa ja käy sängylle makaamaan. "Ootko ottanu särkylääkettä?" kysyn ja olen jo valmiina nousemaan sängystä ylös.

"Joo otin" Joel sanoo ja huokaisee tuskastuneena kun hän kääntyy kyljelleen. "Ootko varma, että ei tarvii lähtee päivystykseen?" kysyn ja Joel vain nyökyttelee päätään.

Ehkä se ei ole sitten mitään vakavaa...

——