Family Life || Aleksi x Joel [VALMIS]

52.

Kaspian

Istun sairaalan käytävällä isin kanssa ja odotamme edes jotain tietoa iskästä. Heräsin keskellä yötä kun joku tömisteli meidän portaissa ja tietenkin oletin ensin, että se on vain iskä, joka on käynyt jääkaapilla tai käyttämässä Nipsua ulkona mutta koska se ääni vain jatkui niin minun oli pakko nousta katsomaan, että mitä ihmettä oikein tapahtuu.

Isi seisoskeli yläkerran aulassa hermostuneena ja näpytteli kiivaasti puhelintaan. Kaksi ensihoitajaa tuli vanhempieni makuuhuoneesta ja he juttelivat hetken aikaa Aleksi-isin kanssa ja sitten he sanoivat, että heidän täytyy ottaa iskä mukaan. Aluksi kukaan ei nähnyt minua mutta sitten isi sattui kääntymään ja tuli luokseni.

Lääkäri käveli äsken meidän ohi ja sanoi, että tulisi kohta kertomaan uutisia mutta ei sanonut, että onko ne hyviä vai huonoja..

Pyörittelen puhelinta kädessäni ja mietin edelleen, että mikä iskälle on yhtäkkiä oikein tullut sillä kyllä hän oli ihan normaali kun syötiin yhdessä mutta en kyllä nähnyt häntä enää sen jälkeen sillä en koko loppu iltana käynyt alakerrassa.

Ei mene kuitenkaan kauaa kun tuo samainen lääkäri palaa meidän luokse.

"Joelilla oli tulehtunut umpilisäke, joka piti poistaa. Nyt hän on heräämössä" lääkäri kertoo. Isi nyökkää ja hän vaikuttaa huojentuneelta. "Eli häntä voi pian mennä katsomaan? isi varmistaa ja lääkäri nyökkää. Minä en kyllä ymmärtänyt yhtään mitään, että mitä tuo lääkäri oikein kertoi mutta ehkä isi kertoo sen minulle kohta.

——
Katselen kalpean näköistä iskää, joka tällä hetkellä nukkuu sängyllä ja me isin kanssa istutaan hänen vieressä. Julia ei ole täällä sillä isi ei saanut häntä kiinni vaikka yritti soittaa. Tosin ei ole mikään ihme sillä nyt on vielä yö ja kyllä minäkin olisin mieluusti nukkumassa sillä väsymys on kova.

Haukottelen niin, että suuni on revetä mutta en voi alkaa nyt nukkumaan sillä haluan olla hereillä kun iskä herää ja haluan heti tietää, että onko hänellä nyt kaikki hyvin.

Se oli kyllä pelottavan näköinen tilanne kun ne kaksi ensihoitajaa vain veivät iskän pois eikä tiedetty, että mikä hänellä on. Se ei ilmeisesti ollut niin vakavaa kun aluksi ajattelin tai ainakin ymmärsin niin kun isi kertoi, että mistä siinä tulehduksessa on oikein kyse.

"Kyllä sä voit nukkua" isi sanoo ja kiertää kätensä ympärilleni. Haukottelen uudelleen ja lasken sitten pääni isin olkapäälle.

Herään kesken unieni kun etäisesti kuulen puhetta ympäriltäni. Availen hiljalleen silmiäni, että totun näihin sairaalan kirkkaisiin valoihin. Hieron silmiäni ja huomaan, että iskä on herännyt.

"Iskällä on kaikki hyvin" iskä sanoo ja hän hymyilee väsyneesti. Hänellä on luonnollisesti sairaalan omat vaatteet päällään sekä kädessä olevasta kanyylista menee iskään jotakin lääkettä.

"Mä pelästyin hirveesti ja heräsin siihen kun meillä oli yhtäkkiä ensihoitajia" sanon ja katson iskää, joka näyttää hieman surulliselta. "Mutta nyt kaikki on hyvin ja iskä paranee ihan entiselleen" iskä sanoo ja ottaa minua kädestä kiinni.

——
Saitte tän poikkeuksellisesti jo nyt koska tiistaina on paljon muuta menoa!