Family Life || Aleksi x Joel [VALMIS]

88.

Aleksi

Huokaisen syvään kun olen lopettanut puhelun tuon poikani poikaystävän kanssa. Omat tuntemukseni oli myös tällä kertaa oikeassa sillä arvasin, että pojallani ei olisi kaikki hyvin. Kävelen ripein askelin sisälle ja jätän Nipsun kotiin ennen kun lähden Kaspianin luo.

Istudun kuljettajan paikalle ja avaan whatsapin, että saan oikean osoitteen jossa pojat ovat. Olen juuri nyt niin vihainen ja pettynyt. Kirjoitan osoitteen mapsiin ja lähden sitten ajamaan. Alue on minulle vieras sillä en ole koskaan aiemmin käynyt siellä. En tiedä, että miten ihmeessä pojat ovat sinne edes päätyneet..

Ajan kohti Espoota ja kesken ajon minua alkaa aivan yhtäkkiä puristamaan rinnasta. Irvistän hieman sekä toisella kädelläni hieron rinnan kohdalta sekä yritän samalla keskittyä muuhun liikenteeseen. Verenpaine on varmasti tapissa sillä olen tällä hetkellä vihainen.

Käännyn jollekin hieman rähjäiselle asuinalueelle ja katselen kerrostaloja. Hetken kuluttua näkökenttään ilmestyy kaksi henkilöä joista toinen istuu maassa ja toinen seisoo hänen vierellä. Pysäköin auton heidän eteensä ja huomaan, että Kaspian istuu maassa eikä meinaa pysyä enää hereillä tai sitten hän jo nukkuu..

Nousen autosta ylös ja kävelen Kaspianin ja Danielin luokse. Huokaisen syvään kun huomaan, että tuo on oksentanut eteensä. Kyykistyn tuon vaalea hiuksisen pojan eteen sekä yritän saada häneen katsekontaktia ja puhua hänelle samalla mutta en saa vastausta..

"Mitä ihmettä te ootte oikein tehny?" kysyn vihaisen kuuloisesti ja siirrän katseeni Danieliin mutta en saa häneltäkään mitään vastausta. Huokaisen syvään ja alan siirtämään Kaspiania auton takapenkille mutta tuo mutisee jotakin epämääräistä mistä ei saa selvää.

"Auton kyytiin jos et haluu jäädä Espooseen" sanon ja kierrän jo auton toiselle puolelle. "Yks viä" Daniel mutisee sekä hän lähtee hoipertelemaan kerrostalon pihaan ja hetken kuluttua hän tulee takaisin nuoren musta hiuksisen tytön kanssa, joka on yhtä huonossa kunnossa kuin Kaspian, joka on jo takapenkillä.

"Malla asuu Punavuoressa" Daniel mutisee sekä tuo on aivan unen rajamailla. "Osoite?" kysyn ärtyneenä ja katsahdan taustapeiliin. "Albertinkatu" hän sanoo sekä silittää tuon musta hiuksisen tytön hiuksia, joka on nimeltään Malla. Puren ärtyneenä poskeani sekä tunnen entistä voimakkaampaa kipua rinnassani.

——
Ajan Albertinkatua edestakaisin sekä yritämme etsiä Mallan kotitaloa. Tyttö ei muista talonsa numeroa ja ei varmaan edes ymmärrä, että mitä kysyn häneltä.
"Toi" Malla sanoo yhden rapun kohdalla ja pysähdyn sen eteen. Nousen autosta ylös ja avaan takapenkin oven sekä autan humalaisen Mallan autosta ylös.

Daniel kertoi tytön sukunimen ja etsin osoitetaulusta oikean kerroksen. En ala raahata häntä portaita ylös joten menemme hissillä. Kun oikeaan kerrokseen on päästy niin kävelen ovelle jossa lukee Heikkinen.

Soitan ovikelloa ja hetken kuluttua oven avaa myös pitkä musta hiuksinen mies. "Tää taitaa olla teidän tytär?" sanon kysyvästi ja tuo mies on hämmentynyt mutta hän kuitenkin nyökkää. "Oon Kaspianin isä ja Malla on samalla luokalla hänen kanssa" sanon ja ojennan Mallan isänsä hoiviin. "Aivan joo, mitä on tapahtunut?" hän kysyy ja pitelee tytärtään pystyssä.

"Mä en edes tiedä. Kaspianin poikaystävä soitti ja käski hakea Espoosta" kerron niin kuin asia oikeasti on ja tuo mies vain nyökkää. "Kiitos kun hoidot tän tytön turvallisesti kotiin" tuo mies vielä kiittelee ja lähden sitten takaisin autolle, että pääsen kotiin asti edes joskus. Daniel täytyy heittää vielä kotiin..

Nousen autosta ylös kun olemme pääseet kotipihaan ja avaan takapenkin oven. Lähden taluttamaan tuota humalaista ja hyvin sekavan oloista poikaa sisälle ja etsin avaimet takin taskusta. Avaan oven ja astelen peremmälle. Istutan Kaspianin penkille ja alan ottaa häneltä kenkiä pois jalasta sekä takkia pois päältä.

Talutan tuon pojan olohuoneeseen sillä en ala häntä raahaamaan yläkertaan tuossa kunnossa. "Anteeksi" Kaspian puhelee ääni sammaltaen ja huomaan, että muutama kyynel vierähtää hänen poskellensa.

Kaspian nukahti heti ja peittelin hänet vielä sohvalle sekä toin ämpärin sohvan viereen varmuuden vuoksi jos häntä sattuu oksettamaan vielä lisää. Seisoskelen keskellä olohuonetta sekä hieron rintaani ja katselen kun poikani nukkuu sohvalla humalaansa pois.

Portaista kuuluu askelia ja pian Julia sekä Atte tulee myös olohuoneeseen. "Mitä on tapahtunut?" Julia kysyy ja osoitan sormellani sohvaa kohti. "Onks sillä oksennustauti?" Julia kysyy. "Oliskin" tuhahdan ja alan hieron rintalastaani uudelleen kivun yltyessä..

"Se oli humalassa Espoon kaduilla Danielin ja yhen Mallan kanssa. Vein molemmat samalla kotiin ja ei en tiedä, että mitä ihmettä on oikein tapahtunut" jatkan ja hieron samalla rintaani. "Malla Heikkinen? Se on mun isän bändin toisen kitaristin lapsi" Atte kertoo.

"Isi, onks kaikki hyvin?" Julia kysyy sekä nyökkään. Vilkaisen tyttöäni, joka on huolestuneen oloinen ja hän pitää poikaystäväänsä kädestä kiinni. "Menkää takas nukkuun. Mäkin meen" sanon sekä lähden yläkertaa ja meidän makuuhuonetta kohti.

——