Family Life || Aleksi x Joel [VALMIS]

89.

Joel

Kävelen sairaalan ovista ulos ja heti vedän keuhkoni täyteen raikasta ilmaa. Ulkoilu on ollut hyvin vähissä sattuneesta syystä mutta tänään elämä hymyilee sillä lääkäri kävi luonani aamulla ja kertoi, että pääsen jo tänään kotiin vaikka asiaa piti katsella ensi viikolla..

En ole kertonut vielä kenellekkään, että pääsin täältä sairaalasta vihdoin pois. Minulla on edelleenkin aika kova lääkitys sekä lääkäri- ja fysioterapiakäyntejä on mutta sairaalassa ei tarvitse enää onneksi makoilla..

Olen makoillut sairaalassa niin kauan, että en rupea urheilemaan nyt mitään vaan otan suosiolla taksin ja suuntaan suoraan kotiin yllätämään perheen sillä en ilmoittanut heille vielä mitään. Takseja oli tolpalla jo odottelemassa joten hyppäsin ensimmäiseen taksiin.

Kotipihaan päästyä maksan taksimatkani ja nousen sen jälkeen ylös sekä otan vielä takakontista laukun, joka minulla on ollut sairaalassa mukana. Taksi ajaa pihasta pois ja jäin vielä seisoskelemaan pihaan sekä katselen meidän kotitaloa. Ihanaa olla taas kotona.

Kaivan avaimet taskusta ja kävelen terassille. Avaan oven ja astelen meidän eteiseen. Koskaan ei ole näin hyvältä tuntunut olla kotona. Talo on aivan hiljainen joten oletan, että kaikki ovat nukkumassa koska auto on ainakin pihassa sekä talo on vielä aivan pimeänä.

Riisun ulkovaatteet eteiseen sekä jätän laukun sinne myös. Kävelen peremmälle ja portaista alkaa kuulua askelia. "Iskä" Julia sanoo hämmentyneenä ja hänen perässään alas kävelee Atte. "Moi iskän muru" sanon sekä vedän tuon vaalea hiuksisen tytön halaukseen.

"Miten sä oot päässyt kotiin? Ethän oo karannut?" Julia kysyy kun erkanemme halauksesta. "Höpöhöpö rakas, en ole karannut" sanon naurahtaen ja lasken laukun käsistäni. "Missä isi ja Kaspian on?" kysyn ja katselen ympärilleni. Julia vilkaisee vaivihkaa Attea ja raapii niskaansa. "Isi on yläkerrassa" Julia vastaa.

"Mitä täällä on oikein tapahtunut?" kysyn ja katson tytärtäni, joka meni vaikeaksi. "Isillä oli eilen jotain rintakipuja ja Kaspian nukkuu sohvalla" hän vastaa sekä tuo poistuu Aten kanssa nopeasti keittiöon.

Kurtistan kulmiani sekä lähden sitten portaita pitkin yläkertaan. Ylös päästyäni Nipsu juoksee luokseni ja alkaa hyppimään jalkaani vasten. Voi haukku, kyllä minä rapsuttaisin sinua jos pystyisin vain kyykistyä..

——
Avaan meidän makuuhuoneen oven ja huomaan heti Aleksin, joka makoilee sängyllä kyljellään. Varovasti istudun sängylle ja alan silittää hellästi hänen kylkeä mutta välittömästi tuo kääntää katseensa minuun ja en vaan voi olla huomaamatta hänen huolestunutta katsettaan sekä huomaan hänen hieman itkeneen..

"Rakas?" sanon kysyvästi sekä hellästi jatkan hänen kyljen silittämistä. "M-mitä ihmettä sä kotona teet? Ootko sä karannu sairaalasta?" kysymys tulva alkaa Aleksin suusta. "En mä oo karannut. Lääkäri antoi mulle luvan lähteä kotiin" vastaan hymyillen. "Et sä oo kertonu mulle mitään" Aleksi sanoo vakavana ja katsoo minua sinisillä silmillään sekä huomaan, että muutama kyynel putoaa hänen silmäkulmastansa..

"Voi rakas, kun mä halusin yllättää teidät" sanon ja jatkan hänen kyljen silittämistä. "No Kaspian on jo ihan tarpeeksi järjestänyt sitä yllätystä" hän sanoo ja kuulen turhautuneisuuden hänen äänestänsä sekä
myös pienen pettymyksen. "Julia kertokin, että yksi nukkuu sohvalla" sanon sekä Aleksi vain nyökkää..

"Mitä täällä on oikein tapahtunut?" kysyn ja katson Aleksia odottaen edes jonkinlaista vastausta. Aleksi huokaisee syvään mutta nyökkää. "Eilen kun mä olin Nipsun kanssa lenkillä niin mulla tuli ihan yhtäkkiä outo tunne, että Kaspianilla ei olis kaikki hyvin sekä mulla oli koko ajan tosi outo olo" tuo sanoo ja minä vain nyökyttelen päätäni kuuntelun merkiksi.

"Mä yritin soittaa sille mutta ei se vastannut mutta sitten kun me päästiin takas kotipihaan niin Daniel soitti mulle ja pyysi hakemaan Espoosta. Mä lähdin hakemaan niitä ja matkan aikana mua alko sattuu rintaan. Kaspian, Daniel sekä niiden luokkalainen Malla oli tosi humalassa eikä mulle selvinnyt, että miten ne oli edes päätynyt Espooseen" Aleksi sanoo.

"Sattuuko sua vielä rintaan?" kysyn sekä Aleksi vain nyökkää. "Onko se puristavaa kipua?" kyselen sekä otan Aleksia kädestä kiinni mutta tuo pudistelee vain päätänsä. Nyökkään ja silitän toisella kädelläni tuon poskea hellästi. "Mä lupaan jutella Kaspianin kans ja selvittää tätä asiaa" sanon ja Aleksi nyökkää.

"Koita nyt levätä ja kerro heti jos tää kipu pahenee" neuvon ja Aleksi tyytyy vain nyökkäämään. "Mä aion selvittää tätä humala-asiaa niin jutellaan yhdessä myöhemmin ja mietitään mitä tehdään Kaspianin kanssa" sanon ja Aleksi nyökyttelee päätänsä.

Suukotan Aleksin poskea sekä peittelen hänet vielä ennen kun lähden takaisin alakertaan Nipsu visusti minun kintereillä. Täytyy rapsutella häntä kohta.

——