Family Life || Aleksi x Joel [VALMIS]

82.

Kaspian

Isi oli tullut ilmeisesti kipeäksi niin tulin mummon ja Julian hotellihuoneeseen. Toivon, että minulle ei ole ehtinyt tarttumaan mutta pahoin pelkään koska minulla on hieman heikko olo mutta ei voi mitään.

Olli soitti sairaalasta jokin aika sitten mummolle ja kertoi, että iskä oli herännyt mutta hän on väsynyt ja vielä kovissa lääkkeissä. Menemme kuitenkin kohta käymään siellä ja viemme iskälle jotain herkkuja.

Makoilen sängyllä sekä viestittelen Danielin kanssa ja odotan, että lähtisimme kauppaan sekä iskän luo sairaalalle. Minulla on ikävä poikaystävääni kun en pääse tällä hetkellä hänen luokse.

Ehkä minun täytyisi kertoa myös iskälle, että minä olen alkanut seurustelemaan tai kyllä minä luulen, että iskä on sen jo arvannut mutta ehkä minun pitää myös itse kertoa se asia hänelle.

"Kaspian, lähdetään" mummo sanoo sekä tuo alkaa eteisessä pukemaan ulkovaatteita päällensä. Nousen sängystä ylös ja istudun takaisin alas sillä alkaa heti huimaamaan. Hengittelen syvään ja nousen ylös.

Kävelen eteiseen ja työnnän lenkkarit jalkaani sekä puen takin päälleni. Avaan oven ja astelen käytävälle sekä lähdemme kävelemään hissille. Painan nappia sillä kyllä lasten täytyy saada sitä painaa vai mitä?

Astelen hissistä ulos ja nyt lähdemme kohti lähintä kauppaa. Haemme iskälle jotain viemisiä sillä tiedän itsekkin, että sairaalan ruoka ei ole mitään parhainta ja iskä oli kuulemma toivonut suklaata ja sipsiä.

——
Astelen sairaalan ovista sisään ja kannan ostoskassia samalla. Oloni on huonontunut hieman lisää mutta yritän olla välittämättä siitä nyt sillä olen odottanut tätä, että iskä herää ja nyt se vihdoin on tapahtunut.

Kävelemme opastaulun luokse sekä etsimme oikean osaston numeron ja reittiohjeet sinne sillä sairaalat on tunnetusti todella sokkeloisia. Löydämme oikean värisen viivan ja lähdemme seuraamaan sitä.

Löydämme viimeinkin oikeaan kerrokseen sekä vielä täytyy etsiä oikea huone. Se löytyi yllättävän helposti ja mummo avaa potilashuoneen oven sekä me Julian kanssa kävellään mummon perässä sisään.

Pysähdyn heti oven suuhun ja katselen iskää, joka on todella huonossa kunnossa. Hän on kuitenkin juuri tällä hetkellä hereillä mutta jos tuolla kerran on kova lääkitys niin tunnistaako hän edes meitä?

"Moi iskän rakas" iskä sanoo hymyillen mutta kyllä hänestä huomaa, että hän on todella väsynyt sekä myös kivuissaan. "Tuu tänne" iskä sanoo sekä nostaa pienesti omaa kättänsä.

Kävelen tuon luokse sekä halaan varovasti. "No mitä teille iskän pikkupossuille kuuluu?" iskä kysyy sekä myös Julia halaa häntä varovasti.  "Ihan hyvää mut me ollaan oltu susta tosi huolissaan" Julia vastaa.

"Mitäs iskän toinen pikkupossu?" iskä kysyy ja tuo osoittaa kysymyksen selkeästi minulle. Huono-oloni on vain pahentunut ja olen varma, että jos minä edes avaan suuni niin varmasti oksennan.

"No mitä nyt? Onko kaikki hyvin?" iskä kyselee sekä tuo vaikuttaa huolestuneelta. "Rakas?" iskä kysyy ja nostaa kättänsä sekä silittää hellästi poskeani. "Oot vähän lämmin" tuo sanoo ja nyökkään.

"Onko huono-olo?" iskä kysyy ja minä vain nyökkään sekä tunnen kaikkien katseen itsessäni. Katseeni on lattiassa sekä omissa kengän kärjissäni. "Kaspian?" iskä sanoo uudelleen kysyvästi.

Nostan oman käteni suuni eteen ja olen nousemassa ylös mutta en ehdi kun oksennus jo lentää kaaressa huoneen lattialle sekä kyyneliä alkaa valumaan omia poskiani pitkin sekä alan tärisemään. En pidä tästä.

"Kaspian rakas, kaikki on hyvin" iskä hyssyttelee ja silittää käsivarttani. Tuo varmaan nousisi istumaan ja vetäisi minut haliinsa jos vain voisi.

——
🥺🫶🏽