Family Life || Aleksi x Joel [VALMIS]

80.

Aleksi

Huokaisen syvään ja istudun sitten hotellihuoneen sängylle. Katselen Joelin matkalaukkua, joka lojuu lattialla avonaisena sekä tuon kaikki vaatteet myös lojuvat ympäri lattiaa. Meille tuli sattuneesta syystä hieman kiire lähtö keikkapaikalle..

Olen istunut jo hetken paikallani kun kuulen, että hotellihuoneen oveen koputetaan. Nousen ylös ja kävelen ovelle. Kaspian tulee Burger Kingin kassi
kädessään sisälle. Hän lähti mummon sekä Julian
kanssa hakemaan jotakin ruokaa.

Kaspian nukkuu minun kanssa ja Julia mummon kanssa viereisessä huoneessa. Ajatukseni vaeltaa Joelissa kun hän jäi sairaalalle vaikka Tommi sekä Niko jäivät hänen kanssaan sinne. Olisin halunnut
jäädä vielä Joelin luokse mutta minut pakotettiin välillä nukkumaan sekä syömään..

"Isi" Kaspian sanoo suu täynnä hampurilaista sekä käännyn katsomaan tuota poikaa kysyvästi. "Koska iskä herää?" tuo kysyy ja tunnen piston sydämessä koska en tiedä itsekkään, että milloin Joel herää tai herääkö hän koskaan ja jos herää niin minkälaisia vammoja hänelle jää..

"Ei isi tiedä.." mutisen sekä kylmät väreet kulkevat koko kehoni läpi. En kestä sitä ajatusta, että tässä on olemassa pieni mahdollisuus sille, että hän ei ehkä enää herää ja jos herää niin millaisena?

Istumme hiljaa vierekkäin ja ainut ääni, joka tässä huoneessa kuuluu niin on vatsani murina vaikka äsken söin ruokaa mutta jäi nälkä. Ei ihme koska olen syönyt viimeksi monta tuntia sitten.

"Kaspian, onko sulla kaikki hyvin?" kysyn kun tuo
on kiertänyt kätensä vatsansa ympärille. "J-jooo...
Vähän vaa sattuu" tuo sanoo. "Ootko sä tulossa
kipeeks?" kysyn huolestuneena sillä kyllä riittää jo
se, että Joel on sairaalassa..

"Kaspian?" sanon kysyvästi ja katselen kun tuo poika menee vaikeaksi..

——
"N-no me Danielin kanssa kokeiltiin ekaa kertaa ikinä ja se s-sattu aika paljon.." Kaspian selittää ja
näprää sormiansa. "Eihän pakottanut sua?" kysyn ja tajuan itsekin, että olin vähän liian suora tämän kysymyksen suhteen vaikka tämä on selkeesti arka asia Kaspianille..

"Ei" Kaspian sanoo hämmentyneen kuuloisesti ja katsoo minua. "Kunhan varmistin vaan" sanon ja juon pahvimukista lopun limsan. "Mutta se on ihan normaalia, että ekat kerrat saattaa sattuu ja voi tuntuu oudolta mut se on ihan luonnollista" sanon ja taputan Kaspiania olkapäälle.

"Mmh.. Kiitos tästä valistuksesta" Kaspian sanoo ja näprää edelleen sormiansa. "Voit ottaa buranaa jos haluut ja jos kipu jatkuu vielä parin päivän päästä niin käydään sitten lääkärissä" sanon sekä heitän roskat roskikseen.

Vilkaisen puhelintani mutta keneltäkään ei ole ollut viestiä, että onko Joelin tilassa tapahtunut jotakin muutosta. Ehkä he soittavat minulle jos jotain tulee tapahtumaan..

"Katottaisko jotain sarjaa ja kohta aletaa nukkuu, että jaksetaan huomenna" ehdotan ja Kaspian vain nyökkää hyväksyvästi ehdotukselleni. "Otappa se lääke ja käy sitten hammaspesulla" sanon ja tuo lähtee kylpyhuoneeseen.

Avaan tietokoneeni sekä vilkaisen vielä puhelintani mutta mitään viestejä ei ole tullut. Huokaisen syvään ja laitan puhelimeni lataukseen sekä laitan sen sitten yöpöydälle. Yleensä puhelimeni on äänettömällä mutta nyt poikkeuksellisesti laitoin äänet päälle.

Käyn itsekin hammaspesulla Kaspianin jälkeen ja menen sitten itsekin sänkyyn makaamaan. Kaspian on hautautunut peittoonsa ja tuosta näkyy vain nenänpää. Hymähdän vain kun huomaan, että tuo on jo ehtinyt nukahtaa.

Ehkä minun täytyy itsekin alkaa nukkumaan, että jaksan huomenna sairaalassa..

——