Family Life || Aleksi x Joel [VALMIS]

42.

Julia

Nojaan vieressäni istuvaan Atteen ja katselemme yhdessä hänen puhelimeltaan jotakin animesarjaa. Lentoa on onneksi jäljellä enää muutama tunti ja sitten pääsisin kotiin suihkuun sekä omaan sänkyyn nukkumaan.

Atte laskee kätensä omani päälle ja väkisinkin minua alkaa hymyilyttämään. Tunnen kun vatsassani alkaa perhoset pyristelemään sillä tuon ihmisen läsnä olo tuntuu ihanalta. En tunne häntä edes kunnolla joten tämä tuntuu samaan aikaan myös todella oudolta.

En yleensä käyttäydy näin. Varsinkin kun kyseessä on minulle täysin tuntematon ihminen mutta hänen kanssaan kaikki meni jotenkin luontevasti.

——
Seisoskelen hieman sivummalla ja odotan, että isät tulisivat hakemaan minua. He viestittivät, että ovat ihan juuri täällä. Ilmeisesti matkalla oli tullut jotain ongelmia auton kanssa.

Odotan kyllä sitä, että pääsen nukkumaan omaan sänkyyni. Tämä matka oli todella pitkä ja istuminen alkoi puuduttamaan joten tekee ihan hyvää seistä hetken aikaa koska kohta joudun kuitenkin istumaan autossa.

Huomaan sivusilmällä, että Atte ja muut bändin jäsenet kävelevät minua kohti. Tunnen taas kun perhoset alkavat pyristelemään vatsassani kun nään tuon komean blondin pojan.

"Ootatko sä sun vanhempia?" hän kysyy. Nyökkään vain ja laitan puhelimen hupparini taskuun.

Atte jäi juttelemaan kanssani vielä hetkeksi aikaa. Huomaan, että hänen isänsä ja bändin toinen kitaristi katsovat meitä. "Sua taidetaan jo odottaa" sanon ja nyökkään päälläni pienesti heidän suuntaan.

Atte kääntyy ja näyttää isälleen peukkua merkiksi, että tulisi aivan kohta.

"Nähtäiskö joku päivä?" hän kysyy. "Nähään vaa" sanon ja nyökkään hymyillen. "Sulla on mun snäppi niin koodaile joku päivä kun sulle sopii" tuo sanoo ja väläyttää vielä suloisen hammashymyn.

"Heippa" hän sanoo ja halaamme vielä ennen kun tuo lähtee isänsä luokse. "Heippa" sanon ja hymyilen pienesti.

Minulle tuli heti kylmä kun tuo poika lähti viereltäni.

——
Nousen autosta ylös kun saavuimme kotipihaan. Olin ehkä vajaa viikon poissa mutta minusta on ihanaa palata takaisin kotiin. Lisäksi jos en olisi tullut tuolla lennolla niin en varmaan koskaan olisi tavannut Attea.

En ainakaan muista, että olisin viime kesänä nähnyt häntä siellä festareilla missä hänen isänsä bändi soitti.

Astun kodin eteiseen ja Nipsu juoksee heti kovaa vauhtia luoksemme. Hän alkaa hyppimään jalkojani vasten. Kyykistyn ja otan tuon koiranpennun syliin.

"Oot kasvanu tosi paljon" sanon lässyttäen ja tuo koira nuolaisee kasvojani. Naurahdan pienesti ja lasken hänet takaisin lattialle. Kaspian taitaa olla nukkumassa sillä häntä ei näy missään eikä hän ollut isien mukana hakemassa minua lentokentältä.

Ei sillä kyllä minuakin väsyttää ja menenkin suoraan nukkumaan kun olen käynyt suihkussa.

Riisun takin pois päältäni ja laitan sen naulakkoon. Vilkaisen isiä, joka on surullisen näköinen. Tiedän kyllä, että hän vain esittää reipasta mutta on todella rikki sisältä tällä hetkellä. Arja-mummo oli minulle myös todella tärkeä mutta tiedän, että se oli isille yksi elämän tärkeimmistä ihmisistä.

——
Voi Julia kun oot ihastunut😍