Family Life || Aleksi x Joel [VALMIS]

67.

Kaspian

Adele lähti kotiin kesken koulupäivän mutta itse jäin vielä kouluun ja pääsen vasta kolmen aikaan. Sain jo yhdeltä tunnilta poissaolomerkinnän ja siitäkin iskä suuttui vaikka kerroin minkä takia en ollut tunnilla mutta en jaksa välittää siitä koska kaveria autetaan jos hänellä on jokin hätä vai mitä?

Kävelen koulun portaita alas ja edelläni kävelee tuo sama poika jonka näin aiemmin terveydenhoitajan odotustilassa kun odotin, että Adele tulee. Näin kun takaa katsoo niin kyllä hän tuo hyvännäköinen on ja en yhtään pistäisi pahakseni jos tuo halailisi minun kanssa ja ehkä tekisi jotain vähän muutakin..

Kaivan puhelimen taskustani ja avaan snapchatin kun Adele oli jo tunnin aikana laittanut viestin mutta en pystynyt vastaamaan kun meillä oli opon tunnit ja se on koko koulun tiukin opettaja eikä sen tunneilla uskalla tehdä mitään ylimääräistä ilman, että saisi huutoja.

Nostan katseeni puhelimesta juuri oikealla hetkellä kun huomaan, että tuo hyvännäköinen poika kaatuu ja hän pyörii muutaman portaan alas ennen kun tuo jää makaamaan maahan.

Juoksen portaat alas ja kyykistyn tuon pojan vierelle.
Hän nousee istumaan ja pitelee kättään. "Sattuko?" kysyn vaikka se taitaa olla ihan itsestään selvä asia. Tuo vain nyökytteelee päätään ja huomaan, että tuon poskelle tipahtaa muutama kyynel mutta pyyhkäisee sen heti pois.

Vilkuilen ympärilleni ja juuri sopivasti yksi opettaja kävelee portaita alas ja tulee luoksemme. "Mitä on tapahtunut?" tuo nainen kysyy ja kyykistyy vierelle.

"Kävelin portaita alas ja näin kun tää kaatu mun edellä. Pyöri nää pari vikaa rappusta alas" vastaan ja kerron asian niin kun se on. Opettaja nyökyttelee päätään ja tutkii tuon pojan kättä. "Pääsetkö ylös jos viedään Kaspianin kanssa sut terveydenhoitajan luokse?" opettaja kysyy ja poika nyökyttelee pienesti
päätään.

Autan opettajan kanssa hänet ylös lattialta ja emme pääse kävelemään ollenkaan sillä ilmeisesti jalkaan oli myös sattunut mutta kipu tuntuu vasta nyt kun yrittää kävellä.

"Täytyy soittaa ambulanssi" opettaja sanoo kun me istutamme tuon pojan viereiselle penkille. Opettaja sanoi, että hänen kätensä olisi murtunut niin ei voi ottaa riskiä ja väkisin kävellä jos jalassakin olisi jotakin.

"Käyn hakemassa terveydenhoitajan luota kylmää ja ambulanssi on matkalla" opettaja sanoo ja istun tuon pojan viereen.

Tuo poika näyttää tuskaiselta sillä käsi on varmaan todella kipeä. Kaatuminen kyllä näytti kivuliaalta ja paljon huonomminkin olisi kyllä voinut käydä.

Koulun kellot soivat merkiksi, että välitunti loppuu. Jään kuitenkin istumaan tuon pojan viereen sillä ope on hakemassa kylmäpussia terveydenhoitajan luota enkä halua jättää tuota poikaa yksin.

"Tässä Daniel" opettaja sanoo ja ojentaa pojalle tuon kylmäpussin. "Kiitos" tuo sanoo hiljaisella äänellä ja pitelee kylmäpussia käden päällä.

"Kaspian voit mennä jo omalle tunnillesi" opettaja sanoo ja nyökyttelen vain päätäni. Nousen ylös ja otan reppuni lattialta. "V-voisko tää Kaspian tulla mun mukaan?" Daniel kysyy ja katsoo minua sekä hymyilee pienesti.

Käännyn katsomaan tuota opettajaa, joka on hieman epäilevä asian suhteen mutta nyökkää hyväksyvästi.

——
Istahdan ambulanssissa paarien vieressä olevalle penkille ja katselen kun toinen ensihoitajista säätää jotakin Danielin ympärillä.

Ilmeisesti hän laittaa tuolle tippaa ja kirjoittaa sitten jotakin paperille ylös. Daniel on kalpean näköinen ja hän ilmeestään kyllä huomaa, että häntä sattuu tällä hetkellä. Epäröin hetken mutta päätän kuitenkin, että lasken käteni tuon olkapäälle ja silitän pienesti.

Danielin kasvoille nousee suloinen hymy. Hetkinen suloinen? Tunnen kun poskiani alkaa punoittamaan ja huomaan, että ensihoitaja katsoo meitä hymyillen. Ei kai tuo vain luule, että me ollaan yhdessä? Tai ei minua kyllä haittaisi jos olisin yhdessä tuon komean pojan kanssa..

"M-mulla on huono-olo.." Daniel mutisee hetken kuluttua ja ensihoitaja antaa tuolle oksennuspussin. Ilmeisesti hänellä on myös aivotärähdys mutta pian me ollaan jo sairaalalla niin tuo pääsee tutkimuksiin.

Yllätyin kyllä vähän, että tuo pyysi minut mukaansa sillä nähtiin tänään vasta ensimmäistä kertaa mutta ei olla kyllä voitu edes nähdä sillä ehdin olla viikon koulussa ennen kun tulin kipeäksi ja sitten olin lähes viikon poissa koulusta.

Pyörittelen sormessani olevaa sormusta kun ajamme sairaalalle päin. Daniel pyörii koko ajan mielessäni ja oikeastaan en pysty enää ajattelemaan mitään muuta kun tuota poikaa.

Havahdun ajatuksistani kun kuulen tuon oksentavan ja ensihoitaja valvoo, että tuolla on kaikki hyvin ja ei tukehdu omaan oksennukseensa sillä hän makoilee paareilla selällään sillä kättä saadaan tuettua hyvin.
Lasken käteni takaisin tuon olkapäälle ja silittelen.

"Pian ollaan perillä" ensihoitaja sanoo ja kirjoittelee johonkin lappuun taas jotakin. Kaivan puhelimeni taskusta ja avaan snapchatin. Vastaan Adelelle ja tuo tapansa mukaan avaa sen heti.

Adele💜

Adele: Miks sä oot ambulanssissa?

Kaspian: Kävelin portaita alas ja joku poika kaatu mun edellä ja sillä vissii murtu käsi. Se pyysi mua sen mukaa ja mä sitte lähin

Adele: Sä oot sellanen pelastava enkeli🥰

Kaspian: Ehkä mä vähän oon! Aina siellä missä on jotain tapahtumaa😅

Vastaan Adelen chat viesteihin ja laitan puhelimeni takaisin taskuun kun saavuttiin vihdoin sairaalalle. Kävelen tuon vieressä kun toinen ensihoitajista työntää paareja jossa Daniel makoilee. Lääkäri tulee vastaan ja tutkii jollakin taskulampulla Danielin silmiä sekä katselee hänen kättään.

"Otetaan röntgenit heti ja tutkitaan sitten lisää" tuo lääkäri sanoo ja ensihoitajat nyökkäävät. "Voit jäädä siihen odottamaan niin tullaan kertomaan heti kun tiedetään jotain" lääkäri sanoo ja nyökkään. Olen jo istumassa alas mutta sitten Daniel avaa suunsa.

"V-voisko Kaspian tulla mukaan?" Daniel kysyy ja hän kuulostaa itkuiselta. Lääkäri katsoo vuoron perään minua ja Danielia mutta nyökkää kuitenkin ja pääsen tuon mukaan.

——
Siellä missä tapahtuu niin siellä Kaspian ja heti auttamassa🥹❤️