Family Life || Aleksi x Joel [VALMIS]

47.

Joel

Istuskelen keittiössä ja pyörittelen tyhjää juomalasia käsissäni. Siirrän katseeni meidän lumen peittämälle takapihalle ja yritän kasata ajatuksiani. Meille syntyi Aleksin kanssa ihan hirveä riita ja vieläpä maailman turhimmasta asiasta. Olisi vain pitänyt olla hiljaa eikä valittaa omaa ärsytystä. Tiedän, että Aleksi on tosi väsynyt tällä hetkellä eikä jaksaisi mitään turhia valituksia mistään.

Riidan seurauksena lapsetkin lähtivät kotoa ja Nipsu piileskelee vieläkin olohuoneen sohvan alla. En ole saanut houkuteltua koiraa sieltä pois. Julian sain kiinni ja hän kertoi olevansa Aten kanssa elokuvissa mutta Kaspiania en ole saanut kiinni. Joka kerta kun en tiedä, että missä hän oikein menee niin minulle iskee kauhea pelko siitä, että hänelle on taas tehty jotakin pahaa.

Otan puhelimen käteeni ja avaan minun ja poikani välisen whatsapp keskustelun mutta ei hän ole edes lukenut viestejäni. Toivon, että hänellä olisi kaikki hyvin eikä hän olisi meille vanhemmille kovinkaan vihainen.

——
Säikähdän kun joku laskee kätensä olkapäälleni mutta tiedän kuitenkin, että se on Aleksi. Käännän katseeni ja kohtaan aviomieheni itkusta punaiset silmät. Levitän käteni halin merkiksi ja pian tuo sujahtaakin käsieni suojaan. Tunnen kun omatkin silmäni kostuvat.

Silittelen hellästi mieheni selkää ja suukotan myös hänen otsaansa. Meistä kumpikaan ei ole oikein pitkävihaisia, että murjotamme molemmat yleensä hetken aikaa omissa oloissamme mutta sovimme kyllä pian. Meidän periaate on se, että riidoissa ei mennä nukkumaan.

Aleksi istuu viereeni ja katselee ympärilleen. "Missä lapset on?" hän kysyy ja kääntyy takaisin minun puoleeni. "Julia on Aten kanssa elokuvissa mut en tiedä, että missä Kaspian on" sanon ja kohautan harteitani. "Ja Nipsu kyhjöttää edelleen sohvan alla" jatkan ja huokaisen perään.

Aleksi yrittää myös soittaa Kaspianille mutta ei hän vastaa puhelimeen. Toisaalta kun hän ei ole vastannut edes minulle niin miksi hän olisi Aleksille. Pieni pelko hiipii jo selkääni pitkin kun mietin mitä aiemmin on käynyt mutta pieni ääni sisälläni kuitenkin sanoo, että kaikki on hyvin.

"Yritetään soittaa kohta uudelleen. Yritetään saada Nipsu pois sohvan alta" Aleksi sanoo ja suukottaa minua poskelle. Nyökkään ja nousen pöydän äärestä ylös.

——
Istun sohvalla ja katselen televisiota. Rapsuttelen samalla Nipsua korvan takaa. Hän nauttii saamastaan huomiosta ja tietenkin me pyydettiin myös Nipsulta anteeksi kun raukka säikähti meidän huutoa.

Kuulen kun ulko-ovi avataan ja nousen salamana sohvalta ylös. Kävelen eteiseen ja nään meidän pojan, joka on niin kännissä, että hyvä kun edes hänen jalat kantavat.

"Iskäää" Kaspian sanoo ja saan hänestä juuri otteen ennen kun hän kaatuu. Missä ihmeessä hän on ollut ja kenen kanssa? Ei tuon ikäinen saa itse ostettua mitään alkoholi tai nikotiinituotteita.

"Kaspian?" sanon kysyvästi ja tuo humalainen poika nostaa katseensa minuun. "Ootko sä ottanu jotain muutakin kun alkoholia?" kysyn ja katson tuon pojan silmiä jotka punoittavat hieman. Kaspian vain mumisee jotain epämääräistä vastaukseksi.

Huokaisen syvään ja autan tuota ottamaan takin pois päältä. Hänen jalat ovat aivan spagettia niin en lähde raahaamaan häntä yläkertaan.

Autan hänet sohvalle makaamaan ja otan sohvan selkänojalta viltin. Peittelen hänet ja silitän hänen vaaleita hiuksia.

Aleksi ei tule tykkäämään tästä...

——