Family Life || Aleksi x Joel [VALMIS]

44.

Aleksi

Seisoskelen hautaustoimiston edustalla ja hengitän syvään. Oli virhe tulla tänne mukaan sillä kukaan ei kuuntele minun mielipidettäni ja äiti oli raahannut isän mukanaan. Isä yrittää koko ajan muka ovelasti piilovittuilla. En edes ymmärrä, että miksi hänen piti tulla mukaan koska minun, äidin sekä Hannan piti päättää millainen hauta-arkku mummolle valitaan.

Joel vain toi minut tänne ja lähti sen jälkeen Nikon ja Joonaksen luokse. Ehkä ihan hyvä koska tiedän, että tässä olisi syntynyt kauhea riita kun hän ja isä olisivat olleet samassa tilassa..

"Aleksi" kuulen äidin äänen oven suusta ja käännän katseeni. "Etkö tuu katsomaan, että millainen arkku me loppujen lopuksi valittiin?" hän kysyy. Pudistan vain päätäni ja siirrän katseeni takaisin ohi ajaviin autoihin. "En kun ette te kuunnellu mun mielipiteitä ja isä vaan vittuilee koko ajan" sanon.

"Mä lupaan puhua sun isän kanssa mutta tulisit nyt katsomaan, että millainen arkku me valittiin" äiti yrittää mutta pudistelen vain päätäni. Tiedän, että olen perinyt isältä tämän jääräpäisyyden mutta en halua nähdä sitä ihmistä nyt. "Nään mä sen sitten hautajaisissa" sanon ja huomaan, että meidän auto lähestyy.

"Aleksi rakas!" äiti sanoo mutta en jaksa enää kuunnella tuota, että hän muka juttelee isän kanssa kun ei hänen käytöksensä ole mihinkään muuttunut eikä ikinä tule myöskään muuttumaan.

——
Istun autossa ja odotan, että Joel tulisi kaupasta. Itse en jaksanut mennä mukaan ja ärsytyksissäni varmaan tiuskisin jollekkin mummolle kassajonossa.

Minulla alkaa olemaan jo sellainen olo, että en halua osallistua koko hautajaisiin mutta teen sen vain ja ainoastaan mummoni takia.

Säikähdän kun joku avaa takakontin mutta se onkin vain Joel, joka laittaa ostoskassit sinne. Pian hän istahtaa kuskin paikalle ja laittaa turvavyön kiinni.
"Toin sulle lohdutukseksi sitä sun lempijäätelöö" Joel sanoo ja nyökyttelen vain päätäni. Ei tässä nyt kyllä mitkään jäätelöbileet auta mutta ihan sama.

Nousen autosta ylös kun ollaan saavuttu kotipihaan. Kävelen suoraan ovelle ja alan kaivamaan avainia taskustani mutta sitten muistan, että unohdin ne sisälle. "Voi helvetti.." mutisen itsekseni ja jään odottamaan, että Joel saapuisi kauppakassien kanssa.

Julian pitäisi olla kotona, että olisin minä ihan hyvin voinut soittaa ovikelloa mutta en tiedä jos hän on lähtenyt jonnekkin kavereidensa kanssa.

"Avaa nyt se ovi" sanon kun Joel vihdoin saapuu painavien ostoksien kanssa luokseni. "Aleksi, sun täytyis nyt rauhoittua" hän sanoo mutta mutisen tuolle vain jotain vastaukseksi.

Potkin kengät jalastani ja jätän takin lojumaan lattialle. Kävelen keittiöön ja huokaisen syvään kun huomaan, että joku on tehnyt smoothiee eikä ole siivonut omia sotkujaan.

"Vittu" sanon ja alan itse siivoamaan niitä. "Sori mä unohdin ne. Mä siivoon kyllä loppuun" kuulen Julian äänen selkäni takaa. Käännyn ja nään Julian sekä jonkun blondin pojan ketä en ole koskaan aiemmin nähnyt.

——