Family Life || Aleksi x Joel [VALMIS]

50.

Aleksi

Istun keittiössä ja teen muutaman työjutun koneella sekä käyn läpi sähköpostin. Joel lähti kauppaan ja Kaspian nukkuu vieläkin sohvalla. Tänään meidän pitäisi käydä se eilinen asia läpi sekä tietysti jutella muutenkin sillä olen pistänyt merkille, että Kaspian on ollut viime päivinä paljon omissa oloissaan.

Hymy nousee huulilleni kun olen lukenut Kaspianin nykyisen koulun rehtorin lähettämän sähköpostin. Siirto toiseen kouluun onnistuu ja ensi viikolla meidän täytyisi mennä käymään siellä uudessa koulussa. Ehkä viimein tämän perheen elämä alkaa menemään parempaan suuntaan.

Pudistelen huvittuneena päätäni kun olohuoneen suunnalta kuuluu jotakin epämääräistä muminaa ja pian tuo vaalea hiuksinen poika ilmestyykin eteeni erittäin väsyneen ja huonovointisen näköisenä.

"Huomenta" sanon ja tuo poika vain nyökkää jonka jälkeen hän suuntaa jääkaapille. "Kyllä meillä on myös juomalaseja" sanon samalla kun näpyttelen viestiä rehtorille takaisin. Kaspian yskäisee ja laittaa jääkaapin oven kiinni. "Mistä sä näit?" hän kysyy ja ottaa astiakaapista juomalasin. "Isillä on myös silmät selässä" sanon.

Kaspian istuu minua vastapäätä ja hieroo silmiään.
"Onko nälkä?" kysyn ja nostan katseeni tietokoneen ruudusta poikaani. Hän vain nyökyttelee päätään ja haukottelee perään. "Syötkö munakasta jos teen sulle?" kysyn. Kaspian nyökkää ja väläyttää pienen hymyn.

Nousen pöydän äärestä ylös ja otan kaapista kaikki ruoka-ainekset joita tarvitsen. "Missä iskä on?" tuo poika kysyy. "Lähti käymään kaupassa" sanon ja otan vielä paistinpannun kaapista.

Nyt minulla olisi hyvä tilaisuus jutella Kaspianin kanssa kahdestaan mutta en oikein tiedä, että miten aloittaisin keskustelun. Hän kuitenkin tosi herkkä eikä minun ole missään nimessä tarkoitus loukata häntä.

——
"Tässä" sanon ja ojennan pojalleni lautasen. Tämä oli nyt vähän sellainen mitä jääkaapista löytyy munakas sillä kukaan ei ole jaksanut käydä kaupassa ja eilenkin tilattiin kiinalaista ruokaa kotiin. Julia on Aten luona mutta huomenna hänen pitäisi tulla kotiin sillä maanantaina olisi koulua.

Istudun pöydän ääreen takaisin ja luen vielä uutiset läpi ennen kun suljen koneen mutta ei siellä ollut mitään muuta kun Turkin kiukuttelua natoon liittymisen suhteen. Nipsu näyttää nukkuvan olohuoneen puolella omassa pesässään.

"Onks kaikki hyvin?" kysyn pojaltani, joka on syönyt puolet ruuastaan ja nyt hän katselee ikkunasta ulos. Hän kääntää katseensa minuun ja nyökkää pienesti. Huomaan kyllä, että kaikki ei ole hyvin. Kyllä minä oman lapseni tunnen sen verran hyvin.

"Millon sä tajusit, että niinkun tykkäät pojista?" Kaspian kysyy hetken hiljaisuuden jälkeen ja yllätyn hieman tuosta kysymyksestä. "En osaa oikein selittää mutta tajusin sen jossain kohtaa ja kerroin siitä ensin Arja-mummolle ja tapasin iskän vähän ennen kun täytin 13-vuotta" kerron ja Kaspian nyökyttelee vain päätään.

"Saaks isi kysyä, että tykkäätkö sä pojista?" kysyn hieman varovasti sillä en tiedä, että miten Kaspian reagoi vaikka itse aloitti keskustelun. Kaspian nyökkää ja painaa päänsä alas. Nousen ylös ja kierrän toiselle puolelle pöytää. Istudun poikani viereen ja kierrän käteni hänen ympärilleen.

"Siinä ei ole mitään hävettävää ja oot aivan yhtä arvokas tykkäsit sä sitten tytöistä tai pojista. Oot iseille aina rakas eikä sitä muuta mikään" sanon ja silitän tuon vaaleita hiuksia. "V-voisiks sä olla kertomatta tästä vielä iskälle?" Kaspian kysyy ja nyökkään. "Saat kertoo ite sitten kun susta siltä tuntuu" sanon.

"Meidän täytyy kuitenkin jutella siitä eilisestä kun iskä tulee kotiin" sanon ja Kaspian vain nyökyttelee päätään. "Mutta mä en oikeesti halunnu sitä" hän sanoo ja huomaan, että hänen äänensä alkaa säröilemään. "Sitä mitä eilen tapahtui?" varmistan ja Kaspian jälleen nyökkää.

"Voi rakas. Kyllä mä uskon sua" sanon ja tunnen kun omat silmäni alkavat kostumaan. Suukotan hänen päätään mutta Kaspian yrittää vältellä sitä.

"Tapahtuiko eilen jotain muutakin?" kysyn mutta en saa mitään vastausta. Sen sijaan kuulen, että ulko-ovi käy eli Joel palasi kauppareissulta takaisin kotiin.

——