Family Life || Aleksi x Joel [VALMIS]

24.

Aleksi

Makoilen peiton alla silmät kiinni ja yritän saada unen päästä kiinni vielä hetkeksi aikaa. Päänsärky on niin voimakas, että tuntuu kun joku hakkaisi päätäni seinään. En todellakaan tiedä, että onko minusta leffaan lähtijäksi vaikka tietenkin haluaisin mutta en halua tuottaa pettymystä meidän lapsille.

Olen juuri nukahtamassa kun kuulen, että joku hiipii makuuhuoneeseen. Raotan hieman silmiäni ja nään, että Joel etsii jotakin kuumeisesti. "Mitä etsit?" kysyn. "Puhelimen laturia" hän vastaa ja jatkaa vaatekasojen siirtelyä nojatuolilta pois. "Tossa se on" sanon ja osoitan sormellani yöpöytää, joka on minun puolellani.

"Aaa kiitos" Joel sanoo ja ottaa laturin käteensä.
"Yritä nukkua vielä vähän aikaa" tuo sanoo ja suukottaa minua poskelle. "En mä pysty nukkuu. Liian kova päänsärky ja vatsaa polttaa koko ajan" sanon huokaisten. "Jos tuon sulle buranan ja lasin vettä?" Joel ehdottaa ja nyökkään pienesti.

Hän lähti alakertaan ja yritän löytää paremman asennon sängyllä ja kaivaudun peiton alle kun mikäkin burrito mutta koko ajan tuntuu siltä, että pian pitäisi juosta taas vessaan.

Hetken kuluttua Joel palaa takaisin vesilasi kädessään ja ojentaa minulle tuon pienen valkoisen pillerin. Kulautan sen kurkustani alas ja röyhtäisen perään. "Me vähän puhuttiin tossa, että jos sä jäät rauhassa nukkumaan niin me käytäis kaupassa hakemassa jotain herkkuja ja vuokrataan sitten joku leffa ja tilataan sit illemmalla jotain ruokaa" Joel sanoo ja nyökkään.

"Mutta nyt yritä saada unen päästä kiinni" Joel sanoo ja suukottaa minua poskelle vielä ennen kun hän lähtee takaisin alakertaan.

——
Nousen istumaan sängylle ja pyyhkäisen kasvojani kädellä. Taisin nukahtaa mutta minulla ei ole mitään hajua siitä, että onko nyt ilta vai aamu. Verhotkin ovat kiinni ja meillä on pakko olla pimennysverhot koska Joel ei pysty muuten kunnolla nukkumaan.

Nousen ylös ja suuntaan ihan ensimmäisenä vessaan. Äänistä päätellen Joel ja lapset ovat tulleet jo takaisin kauppareissultaan.

Vedän vessan ja pesen käteni sen jälkeen. Lähden kävelemään portaita alas ja pieni koiranpentu juoksee eteisestä olohuoneeseen pallo suussaan. Kurtistan kulmiani ja mietin, että mitä helvettiä. Ei meillä kyllä koiraa ollut kun nukkumaan menin. Sen verran minun muisti pelaa kyllä.

Kävelen olohuoneeseen ja katselen kun lapset istuvat lattialla ja koira käy vuoron perään molemmilta pyytämässä rapsutuksia. Vilkaisen aviomiestäni, joka hymyilee kun katsoo kuinka onnellisia nuo lapset ovat. Väkisinkim hymy nousee omille huulilleni myös.

"Ai sä heräsit" Joel sanoo hymyillen. "Joo" hymähdän ja katson edelleen hämmentyneenä tuota koiraa. Ei meillä ole edes lähiaikoina ollut puhetta, että hankkisimme koiran. Joskus olemme kyllä puhuneet siitä.

"Yllätys rakas" Joel sanoo ja kävelee luokseni.
"Hankit meille koiran?" sanon kysyvästi. "Ei kai se haittaa sua?" hän kysyy ja katsoo minua ihmeissään.
"Ei tietenkään" sanon pienesti naurahtaen ja varvistan hieman, että yletän suutelemaan tuota itseäni pidempää miestä.

——
Istun lattialla ja ojennan kättäni, että koira pääsee haistelemaan sitä.

"Mikä sen nimeks tulee?" Julia kysyy ja katselee tuota pientä kultaisennoutajan pentua, joka tutkii uutta kotiansa uteliaana. "Miten olis Nipsu?" kysyn kun olen hetken aikaa katsellut tuota koiran meininkiä. "Sopii" kaikki vastaavat yhteen ääneen.

Aika on kulunut hyvin tutustuessa tuohon uuteen perheenjäseneen, jonka Joel oli hankkinut meille yllätykseksi.

Nousen lattialta ylös ja suuntaan ripein askelin vessaan. Ainakin opin nyt, että en juo enää ellen halua juosta vessassa seuraavat pari päivää sillä ei tämä mitään kivaa ole ja vatsaani sattuu ja polttelee edelleen.

Törmään aviomieheeni kun tulen vessasta pois.
"Rakas, onko kaikki hyvin?" Joel kysyy ja sipaisee hiuksiani korvan taakse. "Joo on mutta vieläkin polttaa vatsaa ku menin juomaa.." sanon ja kohautan harteitani. "Voi sua" hän vastaa ja sipaisee sormellaan minua nenän päästä.

"Ajateltiin, että käytäisiin kohta tutustuttaa Nipsua vähän tähän meidän pihaan" Joel sanoo ja nyökkään.

No onneksi ei sentään sen kauemmaksi sillä jos minulle tulee taas tarve päästä vessaan...

——