Family Life || Aleksi x Joel [VALMIS]

65.

Joel

Muutama päivä meidän luona on sairasteltu mutta vihdoin aletaan olemaan jo voiton puolella tai minä ainakin kun sairastuinkin ensin. Aleksi on sairaana vielä mutta Kaspian alkaa olemaan jo terve mutta on ainakin vielä tämän päivän kotona ennen kun palaa kouluun. Eilen illalla hänellä oli vielä vatsa kipeä.

Makoilen sohvalla viltin alla ja syön viinirypäleitä. Minun ei tee mieli syödä mitään raskasta niin tämä on tähän tilanteeseen oikein sopiva.

Kaspian laahustaan peittonsa kanssa olohuoneeeen ja käy viereeni makaamaan. "Onko sun vatsa vielä kipeenä?" kysyn ja siirrän katseeni tuohon vieressä makoilevaan poikaan. Tuo vain nyökkää ja mönkii kainalooni peiton kanssa. "Ootko syöny mitään?" kysyn ja ojennan tuolle kulhon missä viinirypäleitä on. "Ei mun tee mieli" tuo mutisee ja laskee päänsä olkapäälleni.

"Kyllä sun silti jotain pitäis syödä. Otatko vaikka vanukkaan mielummin?" kysyn ja tuo pudistaa vain päätään. "Hei et oo syöny pariin päivään kun vaan mustikkakeittoo ja yhden jäätelön" sanon ja nousen sohvalta ylös ja kävelen keittiöön.

Otan jääkaapista yhden suklaa vanukkaan sekä otan vielä laatikosta lusikan ja palaan sitten olohuoneen puolelle. "Syö edes tää" sanon ja ojennan Kaspianille vanukkaan sekä lusikan. "E-" tuo sanoo mutta katon häntä tiukasti mutta lempeästi. En halua, että oma lapseni kuihtuu sen takia, että ei ole syönyt.

"Syö edes puolet" sanon ja käyn takaisin makuulle sohvalle. "Nokun mua vieläkin sattuu mahaan ja se on edelleen iha sekasin" tuo mutisee ja ottaa yhden lusikallisen vanukasta suuhunsa. "Et oo syöny juuri mitään muutamaan päivään niin yritä edes vähän syödä" neuvon ja silitän tuon pojan sekaisin olevia hiuksia.

——
Kävelen portaat alas kun kävin katsomassa Aleksin vointia yläkerrassa. Hän on vain nukkunut eikä ole pahemmin ollut juttutuulella mut hyvä vain, että hän nukkuu niin paranee.

"Saitko syötyä?" kysyn pojaltani kun käyn sohvalle makaamaan. "Mmh" tuo mutisee ja käännyn heti katsomaan tuota. Naurahdan pienesti kun hän on hautautunut peittoonsa.

" Voi sua" sanon ja silitän tuon hiuksia. Tuo mönkii takaisin kainalooni ja suukotan tuota hiusten sekaan sekä korjaan peitto hieman paremmin tuon päälle.

Olen vähän salaa kaivannut tätä, että lapset tulevat kainalooni makoilemaan. Vielä kun saisin tyttäreni kotiin sairaalasta. Kukaan meistä ei tiedä, että kauan hänen täytyy vielä olla siellä. Onneksi ollaan soiteltu sekä tietenkin viestitelty kun ei olla nyt sairastelujen takia päästy käymään Julian luona ollenkaan.

"Sillon kun sä olit pieni nii halusit aina mönkiä mun tai isin kainaloon kun katteltiin sohvalla telkkaria" sanon ja silitän tuon hiuksia. "Aijjaa" tuo mutisee ja hieroo silmiään.

"Älä hiero ettei mee mitään tulehduksia silmään" sanon ja tuo lopettaa heti.

Katselen televisiota ja ei mene kauaa kun vierestäni alkaa kuulumaan tuhinaa. "Iskän pieni" kuiskaan ja asettelen peittoa hieman paremmin tuon päälle, että tuolle ei tule kylmä.

——
🤍