Family Life || Aleksi x Joel [VALMIS]

72.

Joel

Koulu on päättynyt jo aikoja sitten mutta Kaspianin opettaja soitti minulle ja kysyi, että saako hän antaa meidän yhteystiedot sen pojan äidille, joka on tällä hetkellä sairaalassa ja suostuin siihen koska Kaspian oli niin surullinen kun tuli takaisin kotiin.

Pojan äiti soitti ja kysyi, että voisiko meidän Kaspian tulla sairaalalle katsomaan heidän poikaa Danielia.
Tietenkin annoin hänelle luvan mennä sairaalalle ja me lähdimme Aleksin kanssa mukaan sillä mennään samalla käymään Julian luona. Lääkäri soitti tänään ja kertoi, että Julia on voinut jo paljon paremmin ja ehkä pian hän voisi päästä kotiin.

Nyt istun Aleksin ja Danielin äidin kanssa sairaalan kahviossa. Otin minulle ja Aleksille kahvin sekä vien myöhemmin Julialle jotain hyvää kahviosta. Nyt me jutellaan hetki Danielin äidin kanssa kun Kaspian on itse Danielin kanssa.

"Daniel on ollut yksinäinen ja sairastui vuosi sitten masennukseen. Hän oli hetken aikaa osastolla mut voi nyt jo paljon paremmin" Danielin äiti kertoo ja nyökyttelen päätäni kuuntelun merkiksi. "Me ollaan muutettu paljon kun Daniel on ollut nuori ja koulu on vaihtunut usein. Nyt me ollaan jo viitisen vuotta asuttu täällä Helsingissä" tuo jatkaa ja nyökkään.

"Me koko meidän lasten lapsuus asuttu Helsingissä mutta ollaan paljon käyty Oulussa kun minun omat vanhemmat asuvat vielä siellä" kerron ja Danielin äiti nyökkää. "Teillä on muitakin lapsia? " tuo kysyy ja nyökkään. "Meillä on tyttö, joka on kaksi vuotta vanhempi kun Kaspian mutta on myös sairaalassa kun hän joutui liikenneonnettomuuteen" kerron.

——
Juteltiin hetken ja me lähdettiin nyt Aleksin kanssa käymään Julian luona. Vihdoin päästään kun ollaan parannuttu siitä inhottavasta taudista. Kahviosta me otettiin Julialle katkarapu salaatti, limu sekä tietty jälkiruoaksi korvapuusti.

"Moikka isin kulta" Aleksi sanoo kun tuo kävelee ensimmäisenä huoneeseen sisään. "Moi" Julia sanoo ja hymyilee. Ihana nähdä hänen hymyilevän kun me viimeksi nähtiin niin Julia oli todella surullinen eikä juuri puhunut mitään.

"Sun lääkäri kerto, että et pystynyt jo hyvin kävelee ja pian voit päästä kotiin" Aleksi sanoo ja silittää tuon tytön hiuksia. "Me tuotiin sulle vähän herkkuja ja sun tabletti kotoo jos haluat katsoo jotakin sillä" sanon ja lasken tabletin viereiselle pöydälle ja alan kaivamaan pussista eväitä.

"Mun lemppari salaattia" Julia sanoo ja hymyilen tuolle vastaukseksi. "Nii iskä muisteli" sanon ja otan vielä korvapuustin pussista. "Ja sun lempi jälkkäri otettiin myös" sanon ja lasken sen pullan puhtaalle lautaselle.

"Kiitos isit" Julia sanoo ja alkaa syömään ruokaansa.
"Ole hyvä" me sanotaan Aleksin kanssa yhtä aikaa ja me vilkaistaan vielä toisiamme. Olenko edes koskaan sanonut kuinka rakastan perhettäni ja olen erittäin kiitollinen, että minulla on Aleki sekä lapseni.

"Mitä sä mietit?" Aleksi kysyy huvittuneen ja katsoo minua sinisillä silmillään. "Oon vaa tosi onnellinen et mulla on teidät" sanon ja otan Aleksia kädestä kiinni. "Mistä nyt tuulee?" Aleksi kysyy naurahtaen.

"No ei mistään mutta pitää osata arvosta sitä mikä on tärkeää" sanon ja kuulostan nyt varmaan joltain oman elämäni filosofilta. "Onko sulla kuumetta?" Aleksi kysyy ja kokeilee otsaani. "Älä nyt" tuhahdan ja siirrän tuon käden pois otsaltani..

——