Family Life || Aleksi x Joel [VALMIS]

87.

Aleksi

Makoilen olohuoneen sohvalla ja katselen televisiota sekä samalla räplään puhelimeni kuoria. Juttelimme Joelin kanssa puhelimessa tunnin verran sekä tuo oli onneksi jo paremmalla tuulella. Lapset oli soittaneet hänelle ja sanoivat, että tulevat huomenna käymään.

Nyt olen kuitenkin yksin kotona sillä Julia lähti Aten kanssa Porvooseen mutta tulee yöksi kotiin sillä nuo lapsukaiset menevät käymään isänsä luona. Kaspian on jossakin Danielin kanssa enkä oikein edes tiedä, että missä. Toivottavasti ei ainakaan pahan teossa...

On minulla seuranani Nipsu mutta tuo koira nukkuu omassa pesässään. En viitsi herättää häntä vain siksi koska minulla on tylsää. Ehkä kohta täytyy kuitenkin mennä käymään lenkillä, että samalla saan tuulettaa omia ajatuksiani sekä Nipsu saisi iltalenkkinsä.

Avaan puhelimeni näppäinlukon ja ajankuluksi alan selailemaan instagramia. Erehdyn lukemaan minun instagram directin viestejä missä kovasti kysellään onko Joel kunnossa. Kyllä hän on mutta sovimme jo bändin kanssa, että emme kommentoi sitä enempää.

Huokaisen syvään ja lasken puhelimen käsistäni kun en edes instagramista löytänyt mitään kiinnostavaa. Katsomani ohjelmakin on ehtinyt jo loppumaan sekä toinen ohjelma on ehtinyt alkaa. Nostelen tyynyjä ja etsin kaukosäädintä, joka on ehtinyt jo hukkua.

Sammutan television sekä jään tuijottamaan pimeää televisio ruutua. Onko elämäni todella näin tylsää?

——
Puen eteisessä ulkovaatteita päälleni ja laitan tuolle koiralle valjaat sekä kiinnitän flexin. Etsin avaimet vielä ennen kun lähden ulos sillä en tiedä, että onko ketään vielä tullut kotiin koska muuten minä joudun soittamaan Ollille, että hän toisi vara-avaimen.

Tarkistan myös, että minulla on puhelin mukana ja ne avaimet. Kun kaikki on mukana niin astelen ulos sekä suljen oven perässäni. Lähden kävelemään pois meidän kotipihasta sekä yritän nollata ajatuksiani.

Kävelen puistossa Nipsun kanssa sekä välillä täytyy pysähty sillä Nipu haistelee muiden koirien jättämiä sähköposteja sekä merkkailee ne kuitatuksi ja sitten taas jatketaan matkaa. Muutama kilometri on menty ja saavumme Kaspianin vanhan koulun kulmille.

Koulun kentän reunalla seisoskelee iso porukka sekä voin jo aavistaa, että he tekevät jotain aivan muuta kun polttavat tupakkaa. Jatkan matkaani mutta nyt sisälläni polttaa epävarmuus siitä, että Kaspianilla ei olisi kaikki hyvin. Yritän pudistaa sen mielestäni ja uskotella itselleni, että kaikki on varmasti hyvin.

Kävelen vielä toisen puiston läpi ja alamme Nipsun kanssa sitten menemään kotiin päin. Mielessäni vain painaa ajatus, että Kaspianilla ei olisi kaikki hyvin ja se vaivaa minua. Pysähdyn sekä kaivan puhelimeni taskusta ja alan soittamaan pojalleni.

Puhelu tuuttaa muutaman kerran mutta menee heti vastaajaan. En ala höpöttelemään sinne mitään vaan sullon puhelimen takaisin takin taskuun. Jatkamme Nipsun kanssa kävelyä ja uskottelen itselleni, että kyllä kaikki on hyvin ja hän soittaa pian takaisin.

Käännyn kotipihaan sekä heti puhelin alkaa soida ja kaivan tuon kapistuksen taskustani. Pettymykseksi joudun kuitenkin huomaamaan, että Kaspian ei soita minulle vaan hänen poikaystävänsä Daniel..

——