Family Life || Aleksi x Joel [VALMIS]

6.

Joel

Pysäköin auton Joonaksen talon parkkipaikalle. Nousen ylös autosta ja lähden kävelemään tuota tuttua alaovea kohti. Kävelen vain suoraan sisään sillä ovi on auki kun joku ilmeisesti tekee muuttoa. Pettymyksekseni huomaan, että hissi on varattu joten joudun kävelemään portaat ylös viidenteen kerrokseen asti.

Oikeaan kerrokseen saavuttuani kävelen yhdelle ovelle ja soitan ovikelloa. Ei mene kauaa kun tuo hattarapää tulee avaamaan minulle oven. Hän tervehtii iloisena ja hänen hymynsä ulottaa korviin asti. Kurtistan kulmiani kun huomaan, että täällä on pakkailtu tavaroita.

"Tuu nyt peremmälle sieltä" kuuluu Joonaksen ääni keittiön suunnalta. Pujottelen kaikkien laatikoiden välistä keittiöön. Joonas on keittänyt kahvit sekä laittanut keksiä tarjolle. Istudun tuota vastapäätä ja katson tuota miestä kysyvästi.

"Me mentiin Nikon kanssa kihloihin" Joonas sanoo suorastaan säteillen ja esittelee sormustaan. "Hei onnee bro!" sanon hymyillen. "Jo oli aikakin" jatkan. Nuo kaksi säätivät pitkään ennen kun he päätyivät lopullisesti yhteen. "Ja nyt muutat Nikon luokse?" sanon kysyvästi ja Joonas nyökkää. "No millon on häät? Millon teille tulee lapsia? Koska ostatte oman talon?" pommitan tuota miestä kysymyksilläni.

"Ei olla päätetty vielä mutta ollaa suunniteltu vähän, että ensi kesänä ja ollaa me lapsista puhuttu mut ei olla vielä ihan varmoja asiasta" Joonas vastaa ja nyökkään ymmärtäväisenä. "Millasta se on kun on omia lapsia?" Joonas kysyy ja yllätyn tuosta kysymyksestä vähän. Tämä keskusteluhan alkaa menemään syvälliseksi.

Hörppään kahvistani ja mietin, että mistä oikein aloittaisin. "Välillä se on raskasta mutta en vaihtais sekuntiakaan pois" vastaan totuudenmukaisesti.
"Julia ja Kaspian on meidän biologisia, että en osaa vastata, että millaista se on kun adoptoi enkä tiiä sen prosessista oikein mitään" vastaan ja Joonas nyökkää mietteliään näköisenä.

——
Tosiaan meidän lapset on ihan biologisia eikä olla adoptoitu tai edes koskaan ajateltu sitä. Se oli kyllä kieltämättä vähän outoa ja kesti totutella asiaan mutta kaikki meni kuitenkin hyvin loppujen lopuksi. Niin kun sanoin, että en vaihtaisi hetkekään pois vaikka ajoittain on ollut raskasta. Bändin ja perheen yhdistäminen on ollut hankalaa koska me oltiin ensimmäisiä tästä bändistä kenellä oli lapsi.

Nyt kun keikkailemme harvoin niin muut ovat perustaneet perheet omilla tahoillaan. Me pidettiin bändihommista taukoa molempien lasten kohdalla ihan alusta asti eikä olla näyttäydytty missään mediassa mutta kyllä me myöhemmin ollaan paljastettu, että meillä on kaksi lasta. Sen enempää ei olla kerrottu eikä kerrota koska haluamme, että he saavat elää rauhassa omaa elämäänsä. Vaikka uskon, että jotkut fanit ovat sen saaneet selville niin olemme kuitenkin kehottaneet lapsia, että pitäisivät somensa yksityisinä ja hyväksyvät sinne vain ihmiset jotka oikeasti tuntevat.

"No mut eiks Aleksilla ollu aika vaikeeta sinä aikana kun ootitte Juliaa?" Joonas kysyy. "Nojoo mut olihan se shokki aluks molemmille mutta myöhemmin se tuntu tosi luonnolliselle ja sitä se onkin" vastaan kohauttaen harteitani. Joonas vain nyökkää. "Mut sit taas kaikki meni jotenkin helpommin Kaspianin kohdalla mut nyt teininä siitä on tullu ihan mahdotan" sanon ja kaivan puhelimen taskustani sen värähtäessä merkiksi, että tuli viesti.

Whatsapp Aleksi - Joel

Aleksi: Kaspian ei oo kotona ollenkaan

Joel: Karannut?

Aleksi: Mmh.. Sun kaapista puuttuu litran koskenkorva pullo

Joel: Tuun sinne

Aleksi *Peukku emoji*

——
"Mun täytyy lähtee nyt kotiin" sanon ja kulautan loput kahvista kurkustani alas. "Onks jotai sattunu?" Joonas kysyy ja nyökkään. "Joo tavallaan. Kaspian on karannut kotoa" sanon ja Joonas näyttää yllättyneeltä. "Sehän on aina ollut niin kiltti" Joonas päivittelee ääneen. "Mmh" mutisen ja lähden kohti eteistä.

"Mut kiitti kahvista ja onnee viel!" huikkaan ennen kun poistun rappukäytävään. Kävelen portaat nopeasti alas ja suuntaan autolleni.

Ajan kotipihaamme ja nousen autosta ylös. Saatoin ehkä hieman ajaa ylinopeutta. Onneksi poliisia ei näkynyt missään sillä se tästä vielä puuttuisikin, että olisi tullut sakot tai kortti lähtenyt hyllylle.

Avaan oven ja astun sisään. Aleksi kävelee olkkarissa kädet puuskassa edestakaisin ja vaikuttaa hyvin ärtyneeltä. "Oskarin luona on kuulemma ollut viime yönä bileet" hän sanoo. "Mistä tiedät?" kysyn kohottaen kulmiani. "Oskarin isoveli on Julian kanssa samalla luokalla nii se oli kertonut" Aleksi sanoo tuohtuneena.

Vilkaisen kaappiini ja totta tosiaan sieltä puuttuu yksi koskenkorva pullo. En halua edes kuvitella millaiset kännit poikamme on saanut aikaan ja, että millainen krapula hänellä tällä hetkellä on.

"Ootko yrittäny soittaa sille?" kysyn ja Aleksi nyökkää. "Ja laittanut viestiä" hän sanoo ja nyökyttelen päätäni. Kaivan puhelimen taskustani ja yritän myös itse soittaa hänelle mutta turhaan. Hänen puhelimensa on kiinni.

"Sen puhelin on kiinni" sanon ja Aleksi alkaa käydä entistä vihaisemmaksi. "Soitan vittu poliisit kohta!" hän sanoo melkein huutaen. "Se on 14-vuotta!" hän jatkaa. Mielessäni käy eilinen keskustelumme kun puhuimme Juliasta kun hän oli ollut bileissä ja päätynyt kännissä sänkyyn luokkalaisensa kanssa. Ehkä en ota asiaa esille sillä Aleksi on tällä hetkellä äärimmäisen vihainen.
——
Ihan vain muistutuksena, että tämä eikä mikään muukaan tarina perustu oikeeseen elämään ja on TÄYSIN mun mielikuvitusta! Eikä mun oo tarkoitus loukata ketään! ❤️ Jos et pidä jostain tarinasta niin muista: Kukaan ei pakota sua lukemaan sitä!