Family Life || Aleksi x Joel [VALMIS]

86.

Kaspian

Makoilen yläkerran aulan sohvalla ja pelaan omalla puhelimellani jotakin turhaa peliä jonka olen jo liian monta kertaa hävinnyt. Isä tuli jokin aika sitten kotii ja hän oli todella masentuneen oloinen. Syötiin kyllä yhdessä mutta isä meni sen jälkeen lepäämään.

"Siinäkö sä makaat perse homeessa?" Julia kysyy ja istutuu sohvalle. Hän nostaa jalkani syliinsä sekä tuo nappaa puhelimen pois kädestäni. "Hei, peli kesken" valitan ja katson isosiskoani vihaisena. "Peliaika on jo loppunu" Julia sanoo päättäväisesti. "Mikä vitun peliaika?? Ei meillä sellasta ole" älähdän tuolle.

"Isi on ihan maassa ja ilmeisesti iskä on myös niin meidän täytyy yrittää piristää niitä" Julia sanoo ja kääntyy katsomaan minua. Minä vain katson omaa puhelintani, joka on tuon naisen kädessä. "Miten?" kysyn hetken kuluttua ja huokaisen vielä perään sillä minä olisin halunnut pelata vielä vaikka hävisin.

"Tuu" Julia sanoo ja vetää minut perässään sohvalta ylös. Huokaisen syvään sekä istudun Julian sängylle kun hän veti minut mukanaan tänne. "Meidän pitää keksii joku kiva juttu iseille" Julia sanoo sekä istutuu oman työpöytänsä ääreen. "No mikä se juttu olisi?" kysyn huokaisten. "En mä vielä tiedä" Julia vastaa.

Lösähdän makaamaan siskoni sängylle sekä katselen  jotain bändi julistetta, joka on tuon huoneen ovessa.
"Piirretään molemmille omat kortit" Julia ehdottaa sekä kaivelee työpöytänsä laatikoita etsien jotakin ja minä vain irvistän itsekseni sillä minähän en sitten askartele mitään kortteja kenellekkään.

"Mä tiiän, että isit tykkää meidän piirrustuksista" Julia sanoo ja siirrän katseen siskooni. "Mistä tiiät?" kysyn hämmentyneenä. "No varastossa on hei kaksi isoo laatikollista piirrustuksia ja muita askarteluja" Julia vastaa naurahtaen. "No en mä oo käyny siellä tonkimassa nii en tienny" tuhahdan ja nappaan nyt puhelimeni Julian pöydältä itselleni takaisin.

"No mutta joka tapauksessa ne tykkäis semmosista" Julia sanoo sekä etsii työpöytänsä laatikosta paperia ja kyniä. Nousen takaisin istumaan sängyn reunalle sekä huokaisen syvään. Ehkä minun on sitten pakko uhrautua ja askarrella jonkinlainen kortti iseille.

——
"Noni valmis" mutisen ja katselen piirrustusta, joka näyttää enemmän harakan varpailta kun miltäkään järkevältä piirrustukselta. Katsahdan Juliaa, joka on vieressäni ja hänen piirrustus on kyllä hienompi kun minun mutta ei ihme sillä hänen kuviksen numero on aina ollut kymmenen ja minun taas kutonen.

"Sun on hienompi kun mun" totean ja katson Julian piirrustusta. "On sunkin hieno" hän sanoo mutta itse en ole asiasta samaa mieltä. "Sanoit noin vaa siks et mulle ei tulis pahamieli" sanon pienesti naurahtaen ja tönäisen kyynerpäälläni hänen kylkeä.

"No höpö höpö" Julia sanoo huvittuneen kuuloisesti ja pörröttää hiuksiani. Olen iloinen siitä, että meillä on lähes aina ollut hyvät välit keskenään eikä me olla oikein koskaan turhista riidelty ja jos ollaan niin isit on opettanut, että heti pitää sopia riidat eikä mennä riidoissa myöskään nukkumaan.

"Nyt munkin on valmis niin mennään" Julia sanoo ja nousee tuolilta ylös. Nousen itsekin ja lähdemme isien makuuhuonetta kohti mutta siellä on vain isi sillä iskä on edelleen sairaalassa emmekä me tiedä vielä, että koska hän mahdollisesti pääsee kotiin.

Julia koputtaa isien makuuhuoneeseen ja hän avaa huoneen oven. "Meillä on sulle yllätys" Julia sanoo ja astelee peremmälle. Kävelen tuon perässä sisään sekä katselen isiä, joka on surullisen näköinen.

Istudumme molemmat sängylle ja ojennamme isille meidän tekemät piirrustukset. "Voi kiitos rakkaat" isi sanoo liikuttuneena ja katselee meidän piirtämiä kuvia. "Me aateltiin piristää sua" Julia sanoo ja isi vain nyökkää. "Kiitos rakkaat" isi sanoo vielä.

——